Muutto uuteen perheeseen

Eilen muutin mun oikeaan isäntäperheeseen. Ne on tosi kivoja! Mentiin melomaan kajakeilla. Musta on tullut sellainen ärsyttävän täydellinen sportti-ihminen: kävin aamulla vesihiihtämässä, illalla melomassa, edellis päivänä joogassa ja vesihiihtämässä... No ei mun kaikki päivät sentää tuollaisia ole :D

Sitten tässä maissi peltoa. On niin kaunista kun täällä kaikki pellot on maissi peltoja ja kun Suomessa ei oo niitä, tuntuu et on ulkomailla. Toinen kuva esittää mua ruokapöydässä (huomatkaa mikä yhdennäköisyys ruokailevan kilpikonnan kanssa!)

Vesihiihtoa

Opin tänä aamuna hiihtämään yhdellä suksella!! Ensin olin kahdella suksella, sitten tasapainottelin yhdellä ja potkaisin toisen pois ja asetin jalan toisen jalan taakse. Nyt pitää vaan oppia miten päästään ylös vain yhdellä suksella. Opettelin sitä puomilla ja pikku köydellä. Sain nyt myös kuvat yhdestä aamu hiihdosta.

Kävin eilen rotary tapaamisessa. Tää oli jo toinen kerta. Eilen siellä oli myös toinen vaihtari, joka on Green Laken rotary klubin vaihtari. Se oli kotoisin Japanista. Green Lake on lähellä Riponia jonka vaihtari mää oon. Nyt kun mulla on ollut väliaikainen isäntäperhe, oon asunut kumminkin Green Lakessa. Niin ja sitten siellä oli sen vaihtarin kans joku sen host veli kai, en kuullut miksi se oli siellä, mutta se kysyi haluanko lähteä talvella sen ja sen japanilaisen vaihtarin kans lasketteleen, miettikää miten kivaa ja ystävällistä!

Se isäntäperhe jonka kans mun piti olla, mutta joka lähti Sveitsin matkalle, palaa keskiviikkona. Muutan niille lauantaina. Oikeastaan voisin jäädä mieluummin tänne. Sitten kun asun siellä en pääse enää aamulla vesihiihtään, ja muutenkin oon viihtynyt tosi hyvin täsä perheessä.

Olin eilen joogassa. Olin miettinyt ettei täällä joogaa varmaan oo, kun on aika pikku kaupunki, mutta kun eräänä päivänä harhaili kadulla, näin jooga paikan. Oli kivaa päästä joogaamaan taas, mutta se oli erilaista mitä oon tehnyt, joten oikeastaan se oli vähän sähläystä. Koitin päällä seisontaa jooga ohjaajan avustuksella, se oli kivaa!

Tänään oon menossa katsoon mun laina selloa. Pääsen Ripon Collegen orkesteriin ja saan vielä lainata sieltä selloa! Toivon vaan ettei niillä oo liian vaikeita kappaleita siellä...

Niin muuten, en mennytkään puistoon kattoon bändejä viime lauantaina, vaan meninkin kylään naapureille. Ne oli edellis iltana, jollon oltiin oltu katsomassa avaruus asemaa niiden pihalla, sanonut että tule kylään huomenna. Niin mää menin kylään ja niillä sattui olemaan ruoka juuri, joten jäin syömään niille. Tuntui oikein kodikkaalta sielläkin! Oon aina halunnut olla sellasessa tilanteessa että mää osaan jotain kieltä ja muut kysyis et sano jotain siksi kieleksi ja nyt olin. Siellä oli lapsenlapset käymässä ja ne pyysi mua puhumaan kaikkea ja kertomaan meidän kansallislaulun sanat, okei, ensin ne pyysi laulamaan kansallislaulun, mutta en voinut, koska sitä ennen 10-vuotias lapsenlapsi oli laulanut niiden kansallislaulun, kuin joku laulaja ja jos mää oisin laulanut sen jälkeen oisin menettänyt hohdokkuuteni.

Vesihiihto show

Mentiin sunnuntaina katsomaan vesihiihto show’ta, jossa oli yks tyttö jota mun host isä oli opettanut vesihiihtään kun se oli pieni. Se tyttö oli ollu meidän kans lauantai aamuna vesihiihtämässä. Tässä kuvia siitä tapahtumasta.

En ollut ees tiennyt, että jotkun voi tehdä pyramidin samalla kun vesihiihtävät! Tuo jonglööraava tyttö oli se meidän tuttu muuten.

Viime viikko pikakelauksella

Astuin vikisevän, kaljun rotta vauvan päälle!!! Uiuiui miten ällöttävää! Siinä uudessa Harry Potterissa lopussa on kohtaus jossa näytetään Voldemortin kuollutta sielun palasta ja yhtäkkiä löydän sellaisen jalkani alta. Muuten päivä on mennyt tosi hauskasti. Heräsin kuudelta ja lähdin mun host isän kans vesihiihtämään. Tänään illalla aion mennä johonkin puistoon, koska siellä on kuulemma joitain bändejä ja ne kilpailee toisiaan vastaan, koska yleisö saa lopuksi äänestää suosikin. On niin paljon ollut taas tekemistä että voisin vaikka kertoa päivä kerrallaan.

Täällä on ollut paljon vieraita viime aikoina. Viikko sitten, perjantaina tuli mummu, joka oli ensimmäinen vieras. Varsinkin vanhat mummot ja papat on yleensä tosi hauskoja. Hän kysyi ystävällisesti multa ”what’s your problem?” kun en osannut käyttää kaukosäädintä jotta mummu sais katsoa uutiset. Muuten me keskusteltiin erittäin mukavasti.

Lauantaina vietin viisi tuntia sairaalassa hostperheeni ja -mummuni kans. Olin vessassa kun kuulin kuinka koira yski ja ulvoi miten nyt koirat tekee, mutta sitten tulin ulos ja näin mummun retkottavan puoliksi lattialla jonkun sairaskohtauksen kourissa ja host äidin pitelemässä sitä. Annoin hostäidille puhelimen että hän voisi soittaa ambulanssin ja juoksin ympäriinsä etsimässä host isää ja lopulta naapuriin hakemaan apua. Kun tulin takaisin sisälle, mummu oli herännyt onneksi. Sitten mentiin sairaalaan ja oltiin siellä ne viisi tuntia. Hostmummulla ei ollut mitään sairautta, sen piti (jos ymmärsin oikeen) vaihtaa lääkitys ja alkaa juoda enemän vettä. Että selvittiin säikähdyksellä.

Maanantaina olin ensimmäisessä rotary tapaamisessa, joka on aina lounas. Siellä oli tosi hyvää ruokaa ja kaikki rotaryt oli mukavia. Mun piti esitellä itseni ja kertoa kaikkea kaikkien edessä, mutta se meni ihan hyvin koska mua ei jännittänyt koska ne oli niin mukavia. Nyt siis meen joka maanantai lounaalle niiden kans, joka on kivaa, koska ruoka on hienosto ruokaa.

Täällä, mun tulevassa koulussa, oli viime vuonna vaihto-oppilas jonka kanssa lähettelin sähköpostia. Se sanoi että se voi sanoa sen täällä oleville ystäville et oon tulossa ja niinpä yks tyttö otti muhun yhteyttä. Sovittiin että tavataan ja mennään läheiseen kaupunkiin elokuviin ja se sanoi et kaksi sen kaveria tulee myös. Kuulostaa hyvältä, eikö? Ajomatka oli kiva (on tosi hassua kun täällä 16 vuotiaat saa ajokortin) kun puheltiin sen tytön kans ja se kertoi koulusta. Mutta sitten nähtiin sen kaverit. Ne ois ollu ehkä kivoja jos ne ois puhunut mulle enemmän kuin yhden lauseen (oonko ollut ennen USA:ssa) ja jos ne ei ois koko ajan vain puhunut omia inside juttujaan niin nopeasti etten saanut mitään selvää. Oon mää jo tottunut olemaan ymmärtämättä joitain juttuja nopeassa keskustelussa, koska meillä on aika usein täällä illallis vieraita, joka on muuten tosi kivaa, mutta kun ne ei ottanut mitään kontaktia. Jos mulle esiteltäisiin uusi vaihto-oppilas maapallon toiselta puolelta, voisin kyselläkin siltä jotain. No joo, täytyy oppia ymmärtämään nopeaa slangia, ehkä se siitä sitten…:D

Keskiviikkona meille tuli mun host sisko ja sen poikaystävä ja host veli ja host äidin sisko ja nykyisessä host perheessäni ennen ollut tanskalainen vaihto-oppilas. Sisko ja sen poikaystävä asuu Pittsburghissa ja ne itse asiassa kutsui mut käymään niiden luokse sinne, kivaa! Nyt vain pitää saada kaikkien rotaryihmisten hyväksyntä matkalle. Velikin oli kiva, ehdin olla sen kans vain yhden illan koska se lähti seuraavana päivänä takas ja silloin olin jo vesipuistossa. Puhuin vähän entisen vaihtarin kanssa, joka siis nykyään oli jo vähän alle 30. Se kertoi nää perus jutut kuten että muiden vaihtarien kans tulee hyviksi ystäviksi ja oppi hyvin puhumaan mutta kesti pari kuukautta että tuli sujuvaksi.

Torstaina lähdin siis Nooan arkki –nimiseen vesipuistoon (joka mainosti olevansa Amerikan suurin vesipuisto) yhden pastorin ja lapsi-nuoriso joukon kanssa. Meitä oli eri ikäisiä, 11-23 asti. Pastori sattui katsos olemaan myös rotary, ja se kutsui mut liittymään niitten retkelle kun olin rotary tapaamisessa. Tuntuu että rotaryt on kuin salaseura. Minne tahansa meneekin yhtäkkiä kulman takaa löytää rotaryn. Heitä piileskelee kaikilla aloilla kuten pastori, apteekkari, lääkäri ym., että pitää oikeen olla varovainen missä puhuu mitäkin. Kun olin apteekissa, tiskillä olevä mies kysyi yhtäkkiä, ”oliko hauskaa rotary tapaamisessa?”

Perjantaina eli eilen lähdin host siskon ja sen poikaystävän kans antiikkikauppoja kierteleen lähikaupunkiin. Illalla mun host isä kysyi mitä haluaisin tehdä kuten, ajella järvellä veneellä, vesihiihtää… Valitsin vesihiihdon. Se oli niin hauskaa! Opin hiihtämään pitkällä köydellä! Eilinen oli mun toinen kerta vesihiihtämässä. Se on aika samanlaista kuin suksilla lasketteleminen, koska aallot on niiku lumimöykkyjä. Siellä sitten kaarrellaan ja yritetään pysyä pystyssä. Kaatuminen on vain hauskempaa vedessä. Vaikeinta oli päästä vedestä pystyasentoon kun pitää pitää kovasti kiinni ja pitää tasapaino. Mutta kun pääsee ylös, on helpompaa. Innostuin niin, että ilmoittauduin lähtemään seuraavana aamuna joka aamuiselle vesihiihto retkelle. Älkää huoliko, en oo epäkohtelias tunkeutuja, host isä kysyi haluanko lähteä ja se on aina innoissaan jos saa uuden ihmisen innostumaan lajista. Ne menee vaihtelevalla kokoonpanolla joka aamu kuuden maissa vesihiihtään ennen töihin lähtöä.

Eli siinä viime viikko. Lisäksi meilä on ollut joka ilta illallis vieraita. Se on kivaa kun huomaa kehittyvänsä kuuntelijana, ymmärtää ja osaa arvailla jo enemmän kun alussa. Päätin, että sitten kun asun omassa talossa, yritän kutsua ihmisiä illalliselle usein. Niin muuten, näin eilen taivaalla lentävän avauus aseman. Se näytti vain kiitävältä tähdeltä, mutta illallis vieras sanoi, että se on avaruus asema ja että siellä sisällä asuu ihmisiä. Se on katsos ollut kiinnostunut näistä asioista kauan ja oli katsonut netistä valmiiksi milloin se tulee meidän yli ja niin me nähtiin se.

Ekat päivät Wisconsinissa

Nyt oon ollut täällä mun väliaikaisessa isäntä perheessä neljä päivää. Siis mulla on väliaikainen isäntäperhe, koska mun oikea perhe on matkoilla. Väliaikaisperheeseen kuuluu äiti, isä ja koira, se koira on aika iso ja vaalea ja ihan kiva. Vanhemmatkin on tosi kivoja. Mulla ei oo hirveästi mitään sääntöjä ja he ovat oikein ystävällisiä. On ollut tosi kivaa, vaikka mulla ei oo vielä mun ikäisiä kavereita koska koulu ei oo vielä alkanut.
Keskiviikkona me mentiin juhlaan, joka oli järjestetty, että saataisiin ooppera talolle rahaa. Oi, siellä oli niin paljon ihanaa ruokaa niinkun esim. vartaita jossa oli vesimelonia, hunajamelonia ja ananasta, kanamunia jollain ihanalla täytteellä, tietysti hampurilaisia, marinoituja sieniä, juustoja ja sipsejä joilla kauhottiin pinaatti paistosta, jälkiruoaksi brownies torttuja, juomaksi samppanjaa… Ah, se oli juhlaa! Siellä sitten puhelin kaikkien aikuisten kanssa kun mun isäntäperhe esitteli mulle ihmisiä. Oi, ja arvatkaa mitä! Jotkut sanoi että puhun hyvää englantia!! Hassua, koska en oikeesti puhu muuta kuin lauraenglantia, johon kuuluu pitkiä taukoja ja paljon selittelyä ja yleisin sana on ”sorry?” :D
Torstaina oli oikeen ylellinen päivä. Yleensäkin mulla tähän asti on kuulunut tyypillisiin päiviin sisustuslehtien ja kirjojen lukua, joka on mun mielestä rentouttavimpien asioiden listalla, joten mulla on ollut täällä oikein lomamaista (en ois uskonut!). Kuitenkin torstaina mulla oli aikaa mennä uimaan mun isäntäperheen takapihalla olevaan järveen ja sen jälkeen vielä heidän poreammeeseensa………………. MIETTIKÄÄ! Elelen täällä kuin puudeli!! Niin, ja kaiken huippu: Illalla he veivät mut niitten moottoriveneellä vesihiihtoa opettelemaan! Mulla oli oikeen sellanen vesihiihto puku päällä. Se oli niin kivaa! Joten täällä menee hyvin. Aina välillä tulee mieleen et, hei, miksen oo saanut vielä valaistusta mun englannin kielen kans, mutta sitten muistan et oon ollu täällä vasta viisi päivää. Ehkä vuodessa ehtii valaistua…

New York

Nyt olen ollut New Yorkissa ja kotiutunut väliaikaiseen isäntäperheeseeni, joten vihdoinkin on aikaa taas kirjoittaa kulumisia… Eli olin siis lauantaista tiistaihin New Yorkissa vaihtareiden kanssa. Ennen lähtöä jännitin saanko yhtään kavereita vai oonko seinäruusu-hylkiönä koko reissun, mutta heti lentokentällä, lähtöselvityksessä mua ennen oli yks Riikka ja meistä tuli heti kaverit. Oikeestaan olin sen, ja aina tilanteen mukaan vaihtelevan porukan, kans koko reissun.
Lauantaina päästiin hotellille vasta illalla ja kun oli aikaero rasitus niin oli hirveän väsynyt. Lähdettiin kierteleen kaupungilla ja oikeestaan oltiin vaan Times Squarella.

Sunnuntaina meillä oli nähtävyys ajelu bussilla, jossa kierrettiin kaikki perus nähtävyydet. Ois ollut kivaa enemmänkin nähdä joitain paikkoja esim. Harlemia ja näin bussin ikkunasta että yhdessä museossa oli näyttely, jonka aihe oli Amerikan alkuperäisasukkaat (sydäntä oikeen riipi kun bussi jatkoi matkaa), mut me ajettiin kaikkien läpi vain. Oli siis sekin kivaa, koska näki tosi paljon ja sai otettua kuviakin.

Hauskinta kokoreissussa oli ehdottomasti kun me mentiin kattoon Lion King –musikaalia sunnuntai-iltana. Se oli niin hirveän hieno! En oo koskaan nähy niin hienoja pukuja, lavasteet oli hirveän hienot ja näyttelijät ja tanssijat oli kamalan hyviä. Ainut vaan etten ymmärtäny mitään vitsejä, mut ei se haitannut :D

Maanantaina meillä oli aikaa neljään asti tehdä mitä huvittaa. Päätettiin Riikan kans lähtee Empire State Building:iin koska meille oli ostettu sinne liput. Ylhäällä oli hienot näköalat ja oikeen ällötti miten jotkun on voinut rakentaa sen kun se on niin kokealla. Sitten sen jälkeen, kun oltiin ensin hukattu ja löydetty toisemme, joka oli helppoa kun mulla ei toiminu känny, päätettiin lähteä Central Parkiin. Hotellin ovimies neuvoi meitä ottamaan metron ja niin me sitten kiidettiin metrolla sinne. Yleensäkin ulkomailla tällaiset perus jutut on ihanimpia niikuin yleisillä kulkuneuvoilla ajo, kaupassa käynti ja istuminen ja katseleminen. Päästiin hyvin Central Parkin lähettyville ja löydettiin se puisto. Sitten tuli seuraava haaste (josta ei selvittykään voittajina :D). Eli kun oltiin menossa puistoon, joku pyörän vuokraaja saartoi meidät. Se ei kerta kaikkiaan päästänyt meitä menemään. Lopulta lähdimme paikalta kahden pikkupoikien pyöriltä näyttävän pyörän kera. Alussa se oli tosi kivaa… Ennen kuin poliisi pysäytti meidät ja sanoi ettei muuta kuin puiston ulkopuolella olevilla autoteillä saanut ajaa. No, jatkettiin aina välillä kuitenkin ajamista, koska nähtiin muitakin ajajia ja nähtiin paljon eneemmän kuin jos oltais oltu kävellen. Lopulta en tiedä, ehkä se oli kuitenkin hyvä ratkaisu ottaa pyörät, vaikka oikeestaan, ei se päätös tuntunut olevan meidän käsissä.

Maanantai iltana meidän rotaryteatterissa esitettiin näytelmä nimeltä Olen julkkis. Mentiin limusiineilla japanilaiseen ravintolaan syömään. Kokki teki meidän edessä koko ruoan ja heitteli veitsiä siinä sivussa. Se oli jotenkin uskomaton kokemus. Tai siis ei mulle ollut koskaan tullut mieleen että menisin joskus New Yorkiin. Sitten vielä lisää päälle että lipuu Times Squarella limusiinin kyydissä...

Tiistaina oli lähtö aikaisin aamulla ja oli tietenkin valvottu, koska edellis ilta oli ollut viimeinen ilta muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Olo oli huono kun oli nälkä ja väsy, joten piti tosissaan yrittää, jotta näyttäisi iloiselta, sosiaaliselta ja ah, niin kohteliaalta. Se onnistuikin sen ajan että käytiin ravintolassa ja jatkettiin kahden tunnin ajomatkaa jonkin verran. Sitten silmät ei vain kerta kaikkiaan pysynyt enää auki ja nukuin loput matkasta :D