sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Michiganin jazz festarit

Oon siis ollut jazz bändissä koko vuoden ja nyt tänä viikonloppuna lähdettiin jazz festivaaleille. Lähdettiin perjantaina ennen puolta päivää ja tultiin 7 aikoihin hotellille, eli noin 8 tuntia bussissa + ruoka tauko. Ei liian paha kuitenkaan, koska jokaisella oli kaksi penkkiä, joten nukuin hyvin.

Lauantai oli pitkä ja hirveän kiva päivä. Kaikki jazz bändit esitti ja tuomarit valitsi yhden soittamaan illan konsertissa. Aamulla mentiin kattomaan muitten esityksiä.

Sitten mentiin lounaalle ja kun tultiin takaisin master classes alkoi. Eli kaikilla: trumpeteilla ja lyömäsoittimilla ja kontrabassoilla ja kaikilla muilla oli omansa, paitsi sellolla, koska olin aiut sello koko festivaaleilla. Se ei haitannut kuitenkaan koska menin kontrabasso tunnille ja siellä käytiin läpi vain teoriaa ja puhuttiin eri jutuista, eli ei tarvinut olla basisti ja sitä paitsi haluun aloittaa ens vuonna kontrabasson eli tuo oli mielenkiintoinen. Niin se opettaja tosiaan oli joku hirveän hyvä basisti, joka illalla oli konsertissa mitä mentiin kattoon. Tunnin lopuksi se sanoi, että se haluu kuulla mun sellon soittoa, joten soitin pikku pätkän Faureen kehtolaulua, kaikki hyvin vielä silloin. Mutta sitten se kysyi voinko soittaa jotai Suomesta ja mietin soittaa pätkän Finlandiaa, mutta meninkin lukkoon ja en millään ees pystynyt löytämään oikeaa aloitus nuottia ja nolostuttavasti koitin jonkun minuutin ajan aloittaa soittamaan ja lopulta vain luovutin. Sitten mun bändi opettaja sanoi ”Laura on ollut liian kauan Amerikassa” justiin sen kuuloisesti, että olipa noloa täytyy keventää tunnelmaa… Haha ehkä ei, mutta on ärsytävää kun harjoittelen selloa, voin soitella kappaleita korvakuulolta mutta kun kysytään yhtäkkiä, Finlandia ei vain tuu mieleen! No mitäs siitä.

MAster class:n jälkeen meillä oli meidän esitys joka meni tosi hyvin ja oikein jammailtiin yhdessä ja oli hyvä tunnelma ja yleisöstä monet sanoi että oli hauskaa katsoa meitä kun oltiin niin mukana soitossa. Mutta ei voitettu tai ees saatu kunnia mainintaa, vaikka kaikki meidän bändistä oletetti että saatais ees jonkunlainen maininta. Muita se harmitti hirveästi, mutta mää en ollut ees tajunnut että siellä on tuomarit joten tuo kilpailu osa jäi vähän huomiotta. :D Haha kuulostaa niin multa, vähän jäljessä muista ja menee ja ei ees huomaa että hävittiin kilpailussa tai ainakaan jaksa surustua enää jälkeempäin…

Esityksen jälkeen kuunneltiin muita bändejä ja käytiin illallisella. Sitten illalla oli vielä jazz konsertti, joka oli tosi hyvä, mutta oli jo puolikuollut siinä vaiheessa että ei varmaan nauttinut siitä niin paljon kuin muuna päivänä olisi. Mutta jotkut kappaleet oli hirveän ihania esim. kun kaksi tosi hyvää kontrabasistia soitti improvisoidun ja kauniin duon. Tai kun basso, piano ja saksofoni soitti niin kauniin kappaleen.

Tänään vain herättiin ja lähdettiin takaisin Riponiin ajamaan 8 tunnin matkaa, jota tässä käytän kirjoittamiseen. Oli kiva reissu ja lauantai oli vain täynnä jazzia aamusta yöhön joten oikein hyvä kokemuspäivä!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Florida

Viime viikon olin siis noin 30 asteen Floridassa. Eli yksi rotary mies ja sen perhe otti mut niitten joka keväiselle Florida reissulle koska muita ei ollu nyt tarjolla. Lähettiin lauantai aamuna lentämään Orlandoon joka on se paikka jossa Disney Land on. Orlando on niin iso kaupunki että sen sisällä on ihan niiku muita kaupunkeja. Me oltiin yhessä pikku kaupugissa, tai se oli oikeestaan planned community, eli Disney oli suunnitellut kokonaan sen minkävärisiä talot sai olla ja minkälaisia aidat sai olla ja kaiken mahdollisen mitä ikinä voi kuvitella eli se oli kaunis pikku kaupunki.

Mentiin yhtenä päivänä Disney Land:iin. Oon tosi iloinen että pääsin näkemään sen koska ainahan kaikki puhuu siitä mutta sitten taisin odottaa jotain HIRVEÄN hienoa ja petyinkin. Yleensä kesti 1 tunti oottaa että pääsi yhteen vuoristorataan tai monesti ne oli ajeluita jossain toisessa maassa niikuin nukke maassa josta tuo yks kuva on. Eli väkeä oli niikun näkyy kuvista. Tottakai nuo kaikki laitteet oli jotenki huolellisemmin suunniteltuja ja hienompia kuin yleensä huvipuistoissa, mutta luulen että sinne ois ollut paras mennä jonkun ikäisenä jolloin uskoo vielä Lumikkeihin ja Hirviöihin koska silloin siellä ois ehkä ollut sitä ”taikaa” jota ne markkinoi joka kulmassa ”where the dreams come true” .

Oltiin siellä lauantaista tiistaihin jonka jälkeen ajettiin toiseen isoon kupunkiin jonka nimi on Tampa. Sielläkin mentiin yhteen huvipuisto-eläintarhaan joka oli kiva koska sain syöttää wallabies jota google kääntäjä ei osannut kääntää suomeksi mutta se on pikku kenguru. Sitten ne osti vielä fast passes joilla me voitiin mennä jonon ohi niiku VIP henkilöt eli ei tarvinut oottaa niin kauan ku Disney Landissa.

Yhen kerran mentiin hevos kilpailuita kattomaan ja lyömään vetoa voittajasta. Sen perhees isä antoi meille kaikille aina 2 dollaria ja saatiin yritää veikata voittaja, yhen kerran veikkasen oikein ja voitin pari dollaria, tuo oli kyllä aivan uusi kokemus, oon aina miettinyt että hevoskilpailut on tylsiä mutta jos lyöt vetoa se on hauskaa.

Käytiin myös kaupunginosassa joka oli merenrannalla ja joka oli aika turisti paikka, mutta tosi ihana koska sen alueen ihmisten esi-isät oli Kreikasta joten siellä oli kreikkalais kauppoja ja ravintoloita. Kun kaikkihan on tullut jostain tänne Amerikkaan (paitsi alkuperäiset) niin ne oli tullu Kreikasta.. Tuolla alueella ne oli pitänyt kulttuurin ja kielen hengissä joten siellä on kouluja kreikaksi ja omat juhlapäivät joka oli yllätys koska Wisconsinin esi-isät on tullu Saksasta ja Wisconsinissa esi-isät oli häpeissään saksalaisuudestaan ja kun nuo maailmansodat alkoivat niin jos siihen mennessä ei ollut kielet ja kulttuurit unohtuneet silloin viimeistään unohtui, koska ne halusi olla amerikkalaisia ja piilottaa juurensa.

Yhen kerran otettiin segway kierros (tai ainakin mietin et se kirjotetaan noin, en tiiä suomennosta). Se oli niin hauskaa!! Kuva tuolla alhaalla.

Oikeestaan oltiin aika paljon myöskin siellä golf paikassa jossa ne omisti yhen asunnon. Siellä oli paljon golf kenttiä ja asuntoja golffareille. Kuulemma kerran vuodessa kaikki parhaat golfaajat tulee sinne turnaukseen. Niin tää perhe tykkäs tosi paljon golfista ja inhosi hiekkarantoja eli sillä aikaa kun se isä ja lapset pelas golfia menin uima-altaalle, luin terassilla tai olin sen äitin kans. Tuli jotenki vähän ikävä omaa perhettä kun olin sen äitin kans koska se kehui mulle kokoajan sen lapsia miten ne on kaikessa niin ihmeellisiä ja ei kysynyt mitään multa! Tai siis hei eihän noin yleensä keskustelujen juoni mee.

Hahmot: Aikuinen Nainen, Vaihtari.
Miljöö: Aikuinen Nainen ja Vaihtari syöttämässä kilpikonnia, shoppailemassa tai uima-altailla. Tää näytelmä on aika tylsä koska samat vuorosanat toistuu, vain ympäristö vaihtuu, mutta voitte miettiä sen tän näytelmän teemaksi)
Juoni: Aikuinen Nainen puhuu lapsistaan ”kun tuo tyttöni on niin pieni ja kaunis” ja kaikki tarinat miten se on hurmannut mitkäkin ihmiset, miehestään ja sen golfkriisistä josta se on nyt toipumassa upeiden lastensa ansiosta, adoptiovanhempiensa suvusta ja niiden riidoista, biologisten vanhempiensa suvusta, tytöstä joka asuu niiden kanssa ja sen tytön perheen sotkuista ja kamaluuksista… Vaihtari yrittää tunkea väliin jotain itsestään koska näköjään tykkää itsestään puhumisesta mutta ei saa paljon irti siitä koska Aikuinen Nainen sanoo ”jaa” ja siirtyy jotain kiertotietä taas omien lastensa hohdokkuuteen.


En oo siis ollenkaan kiittämättömällä mielellä, oisin vain halunnut jonkun kuulevan nuo keskustelujen juonet ja ihastuksissaan ihmetellen miten naurettavan tylsiä keskustelujen juonia voikaan maailmassa olla. Mutta voi että mulla on aihetta kiitollisuuteen! Tämä perhe maksoi koko mun matkan, eli lentoliput, kaksi ruokaa päivässä ulkona, koska mentiin aina ulos syömään lounas ja iltaruoka ja joskus aamupalakin, Disney Worldin lipun, Bush Gardenin lipun ja niikuin se ei ois ollu tarpeeksi, pääsiäispupun tuoman korin jossa oli kaulaketku jonka hintalapusta luin 170 dollaria muitten tavaroitten joukossa! Se isä omistaa firman joka myy hiekkaa öljy yhtiöille ja sen yrityksellä on pääasiassa monopoli joten sen äitin ei tarvi käydä töissä ja niillä on yks mökki Floridassa, yks laskettelu mökki pohjois Michiganissa ja yksi kotoisasti lähi järven rannassa ja kaikki mitä voi ikinä vain haluta niikuin porealtaat moottoriveneet ja niikuin se äiti sanoi: ”meidän perheellä on oikeestaan kaikki mitä voi olla, sen takia tyttömme onkin niin lellitty” ja kertoi miten se aina halusi rikkaan miehen ettei sen tarvisi huolia rahasta. Mentiin shoppailemaan yhteen kauppaan ja se tyttö osti vaatteita sadalla dollarilla muovipussillisen tavaraa. Ja sen pikku kuukausiraha on 200 dollaria. Oli hassua kun kysyin siltä mikä se haluaa olla isona ja se sanoi että sen isän yritys siirtyy sille ja se on sitten neljäs sukupolvi. Hassua että jonkun tulevaisuus on jo aika suunniteltu tässä vaiheessa, koska ei se voi ees muuttaa minnekään koska kuulemma pitää pysyä lähellä yritystä. Mutta on ne sitten anteliaitakin jos panee pari tonnia rahaa joka vuosi johonkuhun joka sillä kertaa tulee niitten perhelomalle joka ei kylläkään oo ollu vaan perheen kesken -loma viimeiseen 6 vuoteen, koska aina joku vaihtari on tuppautunut mukaan. Tuli muuten mieleen, että ainahan miettii mm. Afrikan köyhiä ihmisiä ja että on onnekas että on perusjutut kunnossa, mutta ei koskaan anna ajatusta rikkaille ja sille, että tavallisissa oloissa olevien ihmisten tuloeroissa ois suuria eroja, tai siis että tosi rikkaat ihmiset ei tarvi olla tietokoneen keksijöitä. Nyt huomasin että elämä tuntui jotenkin erilaiselta oikein rikkaassa perheessä. En osaa sanoa miten, mutta jotenkin ne oli huolettomia pikku satasten kanssa ja eikä niillä ollut rajoja arkipäivän kulutuksessa niikuin esim. aamupala shoppailuiden kanssa, ne vain sanoi, laita kärryyn vain kaikkea mitä ikinä haluat (ostin mansikoita ja uutuus jugurtteja) ja osti jopa vettä Mc. Donald’sin drive-inistä koska ei halunnut odottaa paria minuuttia kotiin menemistä. Ehkä olen naiivi tai sitten en ole vain miettinyt koskaan, mutta en olettanut että rikkaampien elämässä ois niinkään eroja keskiluokkaan jos ei oteta Hollywood tähtiä mukaan. Mutta sanonpa taas että on hauskaa kokea eri perheiden elämää, on aika ainutlaatuista päästä sisälle lavasteiden taakse.

Oli hassua kun täällä Wisconsinissa näkee lähinnä oravia ja peuroja, mutta Floridassa liskoja ja alligaattoreita! En tiennytkään ennen kuin menin sinne, että ne asuu hotellien hienosto lammilla ja yleisillä luontopoluilla (kummallakin näin alligaattoreita). Laskin että yhtenä päivänä näin 4 alligaattoria. Tuossa yhdessä kuvassa alli on uimassa lammen halki, jos ihmettelette mitä kuva esittää. Mentiin yhteen mereneläväravintolaan ja sain alkupalaksi alligaattorinugetteja! Maistui aika kanaisalta mutta vähän tummemmalta ja sitkeämmältä.

Joten mun koko ilta meni kirjoittamisessa ja nyt on jo myöhä eli älkää luulkokkaan että oisin miettinyt pilkkuja tai yhdyssanoja, niikuin en koskaan mieti kun kirjotan blogia koska on vain niin vähän aikaa ja paljon kirjoittamista että yömyöhällä ei jaksa paneutua oikeinkirjoitukseen haluaa vaan saada suollettua koko tarinan äkkiä blogiin.

Tässä kaikki kuvat: