Olin viikko sitten Michiganissa mun host mummulla kylässä. Mun host mummu on cool koska se on kaksonen ja on ollut Suomi yliopistossa, jossa me käytiin kattomassa sibelius patsasta ja lukemassa esitteitä Suomalaisen kansanmusiikin leiristä joka on siellä joka vuosi (mutta vasta heinäkuun lopulla, joten en pääse sinne).
Käytiin parilla kanootti retkellä ja näin ensimmäistä kertaa vesikäärmeen!! En oo koskaan nähnyt vesikäärmeitä vaikka oon aina mielessäni nähnyt ne puremassa mua. Mietin koko ajan et ois niin kivaa nähdä vesikäärme kanootin turvasta joten olin hirveän iloinen kun näin sen uivan ohi. Se oli kyllä pieni beigen värinen ruikku, joten tunsin enemmänkin yhteenkuuluvuutta kuin pelkoa sen kanssa. Jos en oisin tiennyt ettäse on käärme olisin luullut sitä madoksi ja se olisi ollut paljon tylsempää. Näin myös hirveän ison kotkan ja saukkoja ihan läheltä. Oon nähnyt niin paljon enemmän eläimiä täällä kuin Suomessa, ehkä mulla ei ollut siellä aikaa eikä tapaa käydä luonnossa, aika surkeaa.
Käytiin kävelemässä metsässä mikä muodostuikin valokuvaus retkeksi, koska jos mulla on kamera esillä, otan paljon kuvia, jos ei, unohdan koko kameran. Mietin aloittaa kuva päivässä ohjelman mulle et muistaisin että mulla on kamera ja joka päivä kuitenkin jotain tapahtuu.
Käytiin polkuveneilemässäkin. Kun kastoin jalkani veteen, sitä vihloi kylmästä, joten kun host sisko sanoi et hei hypätäämpä veteen ekaks en aikonut koska en erikoisemmin nauti siitä kun vihloo kun on niin kylmä. Tottakai kuitenkin aina jos näkee jonkun uimassa, ei voi vastustaa, joten hyppäsin lopulta ja ei ollutkaan niin kylmää kuin jalka väitti mulle. Onneksi ostin juuri ajomatkalla veneilemään oikeen kunnon mummumekon, joka on muuten noissa metsä kuvissa, joten oli jotain mitä panna päälle.
Tapasin myös ensimmäisen kerran antropologin. Oli kiinnostavaa jutella sen kanssa, se oli mun host isän siskopuoli varmaan. Sillä oli hyviä tarinoita.
Keskustassa oli yksi tosi kiva helmi kauppa jossa oli niin monia helmiä ja koska mun host sisko on hyvä tekemään kaikea, ostettiin helmiä että voidaan tehdä niistä koruja ja vietettiin siellä jotain 3 tuntia valiten parhaita niistä sadoista helmistä.
Sen alueen ihmisten esi-isistä suurinosa on Suomesta joten se näkyi katukuvassa. Keskustassa kaikki kyltit oli myös Suomeksi ja yhdessä lahjatavaraliikkeessä myytiin Juhla mokkaa ja Fazeria ja Iittalaa ja kaikkea mikä on kuuluisaa suomesta. Oli hauskaa huomata miten paljon Suomi juttuja siellä oli. Myös hirveän monen sukunimet oli suomenkielisiä.
Oltiin kivi tai oikeestaan mineraali museossa, joka täytyy sanoa oli aika tylsä. En
oo vain mineraali ihminen, vaikka sana mineraali onkin ihana. Otin kuvan ametistista kuitenkin koksa Nipsu löysi niitä yhdestä luolasta yhdessa Muumi jaksossa, joten ne on cooleja.
Kun tultiin kotiin sieltä, pysähdyttiin luontopolulle joka meni joen rannassa kävelemään. Siellä oli vesiputous joten nyt oli mun vuoro hypätä ensimmäisenä uimaan keskelle luontopolkua. Voi että oli ihanaa! Rakastan spontaania uimista! Siellä oli niin kaunista, melkein liian kaunista että tuntui että oli kauhuelokuvassa jossa seuraavaksi kauan nukkunut vesihirviö syöksyy pohjasta. Laitan kuvia siitä myöhemmin kun ne on toisella koneella, mutta se uintikerta oli kohokohta mun Michigan matkasta!
Meille oli varattu puolentunnin rentouttava ja kivuton ruotsalainen hieronta pienestä spa:sta, joka oli kuulemma hyvä. En oo koskaan ollut hieronnassa ja tottakai se oli ihanaa. Laskeskelin juuri että koska en käy enää kampaajalla ne rahat vois siirtää hierontoihin. No se meni liian äkkiä ja kohta oltiinkin lounaalle lähdössä, niskahiukset eteerisistä öljyistä (liha)suikaleina.
Lounaan jälkeen me mietittiin, mitä vois tehdä ja koska oltiin nähty hevosfarmi matkalla pohjoiseen, päätettiin pysähtyä siellä. Kysyttiin kokilta selvittämään kuinka kauan ne on auki ja kappas, kokin veli omisti sen joten se soitti veljelleen pitämään hevoset valmiina meille. Mentiin sitten sinne ja mietittiin ratsastaa noin tunnin ja päädyttiin lopettamaan neljä tuntia myöhemmin pitkän ratsastustunnin jälkeen. Olin tottakai kiitollinen sille miehelle joka antoi meille tuon koko ajan ratsastaa, mutta mun chocolate hevonen oli laiska ja meni syömään ruohoa ja eikä lähtenyt liikkeelle joten hermo meni (oon kai kärsimätön sielu) ja oli vaikeaa hymyillä onellisesti hevosen selästä kun nivuset kipeänä yritin potkia sitä liikkeelle ja hevoskouluttajan sanoessa että mun pitää istua ryhdikkäästi vaikka istuin suorassa kuin lankku. Okei varmasti se vika oli mussa, mutta kai hevosratsastus on jotain maagista istumis pelia, koska en päässyt sisälle siihen ja kun aikaisemmin koitin ratsastusta sellainen toinen hevonen ravasi vaivattomasti ja oli niin hauskaa! Lopuksi se mies vielä näytti meille rodeo temppuja jotka oli niin hienoja. Esim. Me kaikki seistiin lähellä sen hevosta ja se teki köysisilmukan ja heilutti sitä kaikkien ympärillä ja laski sen silmukan meidän kaikkien ympärille maahan. En tiedä ymmärsittekö mutta silti, se oli hirveän vaikean näköist ja hienoa!
Oli kahdeksan jo kello ja ajettiin kotiin kun huomattiin drive-in elokuva teatteri tien varrella. Rääkäisin pysähdytään, joten mentiin kattomaan mihin aikaan elokuva alkaa. Justiin puolentunnin sisällä oli alkamassa Avengers mitä kaikki oli jo koulussa käynyt katsomassa ja joka oli kuulemma hyvä. Mentiin tilaamaan ravintolasta ruokaa ja sitten mentiin sinne elokuviin.
Puolenyön maissa lähdettiin siis vihdoin takaisin ajamaan kahden tunnin matkaa kotiin. Rakastan spontaania toimintaa ja tuo päivä oli täynnä sitä: hevosfarmit ja drive-in elokuvat! Ihana päivä, tunsin itseni rikkaaksi rouvaksi, joka työskentelisi vaikka pankki virkailijana arvostetussa pankissa, joka opastaa ihmisiä osakkeiden myynnissä ja joka olisi nyt päättänyt kuluttaa vähän suurta palkkashekkiään spontaaniuuden opetteluun, koska oli huomannut olevansa vanha ja kaavoihin kangistunut.
