White Christmas

Nyt oon nähny joulunkin muilla mailla ja vaikka on kivaa nähdä erilaisia juttuja, joulu oli pettymys. Oon oikeen hirmu: mietin jouluaattona et kouluki ois hauskempaa ku tuo ilta... Oon aina rakastanut joulua: tunnelmaa, ruokia ja rauhassa kotona oloa, joten täällä mitään niistä ei tullu toteen, eikä ollut mitään tilallekaan. Ei se mitään, voin mää yhden joulun uhrata tälle koko vuodelle ;D

Aattona mentiin joulukirkkoon, syötiin jouluruokaa (joka ei ollut kyllä ollenkaan jouluista tai ees parempaa ku arki ruoka) ja avattiin lahjat. Tuo päivä oli aika tylsän puoleinen. Mun isäntäperhe antoi mulle lahjaksi muunmuassa lounaskassin, koska täällä otetaan lounas mukaan kotoa, joten pitää olla jotain mihin laittaa sen.
Erityisen laadukkaat lahjat Suomesta, täytyy sanoa :D

Eilen oli kivempi päivä. Mentiin mun host-äitin vanhempien luokse, jossa oli serkkujakin kylässä. Siellä oli hyvä ateria, johon kuului bataatteja, kalkkunaa, kinkkua, leipämuhennoslaatikkoa(sille ei oo suomennosta, enkä oo syöny sitä suomessa, mut se oli mun lempi jouluruoka täällä)ja jälkiruoaksi juustokakkua, joka on vaihtunut mun ykkös sijalle jälkiruoissa jos siinä on suklaata. Oli tosi mielenkiintoista kun mun host-pappa näytti mulle kuvia Vietnamin sota ajoista ja kertoi siitä, koska se oli ollut siellä. Mun host-mummu oli tehnyt mulle fleece pyjamahousut, joka oli kiva lahja, koska nyt mulla on kahdet pyjamahousut.

Joten älkää viettäkö jouluja poissa Suomesta! Mutta kaikki muut ajat kylläkin ;D

Muutto kolmanteen perheeseen

Muutin viime sunnuntaina uuteen perheeseen. Siihen kuuluu äiti, isä ja kaksi tyttöä: 11-vuotias ja 14-vuotias. On hauskaa olla välillä perheessä jossa on lapsia, tai oikeastaan hauskin juttu on että on enemmän väkeä. Jaan mun huoneen mun 11-vuotiaan host siskon kans, joka sopii mulle ihan hyvin koska en vietä paljon aikaa vain omassa huoneessa. Tää viikko on ollut niin kiireinen, joka on siis hyvä juttu. Mulla on ollut jooga, bändi konsertti, musikaali bändin harkat, jazz esitys ja keksi-vaihto, joka on sellainen, että kaikki tuo itse leivottuja keksejä ja kaikki saa ottaa muitten keksejä isoon rasiaan ja tuoda kotiin ja se oli samalla vain illan istujainen. Olin siellä seitsemän kääpiön, no ei, teki vain mieli kirjoittaa kääpiö seitsemän perään, seitsemän noin kuusikymppisen naisen kans. Me keskusteltiin joulukuusista, lapsenlapsista, kaupoista joissa on parhaat joulukukka hinnat ja kaikista uusista vaivoista mitä tämä ikä tuo tullessaan, se oli hauskaa :)Tuntuu, että saan olla paljon enemmän aikuisten juhlissa ja illan istujaisissa täällä ja se on hauskaa koska saa puhua erilaisista asioista... ja syödä hienoja cocktail pöytä herkkuja sivistyneesti.

Niin ja viime torstaina vierailin yhen Ripon College oppilaan luona. Se on vähän niiku vaihtari mutta ei kuitenkaan, koska se on kotoisin Senegalista mutta asunut kuusi vuotta Dallasissa. Oli niin kaivaa! Sain kokonaisen muistitikullisen uutta musiikkia! Ja on aina niin hauskaa puhua eri maisten ihmisten kanssa ja koska meillä, Rotary vaihtareissa, on vain yksi vaihtari Afrikasta, joka on Etelä-Afrikkasta, oli hauskaa tutustua uuteen.
ymmärsin eniten.

Mun viikonloppu ennen muuttoa oli niin hauska ja ylellinen!
Perjantaina minä, mun host äiti ja mun entinen host äiti lähdettiin yhteen kaupunkiin johon oli tulossa Kanadalainen viulisti, Natalie McMaster, joka soitti kansanmusiikkia, en oikeen tiiä minkä kansan musiikkia mut ehkä jotain skotlantilaista, mutta sitten siellä oli norjasta yksi valssi. Se on suosittu Kanadassa, mutta ei niin tunnettu täällä. Siellä mistä tää viulisti on kotoisin, on paljon kansanmusiikkia ja steppi tanssia, joten aina välillä ne myös tanssi. Tuo konsertti oli varmaan paras mitä oon nähnyt tai tuun näkemään täällä. Se oli niin hyvä! Siellä oli tuo viulisti, hirveän hyvä sellisti ja basso ja rummut. Ne kaikki soitti omat soolo kappaleet ja voi että se sellisti oli hyvä! Ja muutkin mutta sellististä ymmärsin eniten.

Lauantaina mentiin shoppailemaan yhteen Amerikan isoimmista kauppakekuksista. Oli kivaa, että mun host äiti otti mut sinne, mutta en löytänyt oikein mitään, koska olin nirsotyttö ja alkoi vaan rasittaa kun ei yhtä talvitakkiakaan osaa ostaa. No löysin pari villapaitaa ja olin surullinen, koska oon tottunut kirppis hintoihin. Mutta oli ihanaa syödä ravintoloissa. Mun viime perheessä sain paljon syödä ravintoloissa, joka on ylellistä ja arvostan sitä suuresti! Siellä kauppakeskuksen sisällä oli muuten kokonainen huvipuisto lapsille. Mulla on kuvakin, mutta oon menossa nukkumaan joten en jaksa ladata sitä nyt. Ehkä laitan sen tänne myöhemmin :D On kivaa olla vallan kahvassa. Tuntuu melkeimpä niikun jättäisi kuvakirjasta kuvat pois ihan vain laiskuuttaan, hauska tunne!

Ja sunnuntaina muutin uuteen perheeseen. Kaikki on mennyt hyvin. Tänään muistin antaa tuliaisen, eli parantamisen vara jää viimeiseen perheeseen. En oikeastaan vielä edes tunne niitä, koska mulla on ollut niin paljon harrastuksia.

Huomenna oon menossa vaihtari viikonloppua viettämään. Huomaan, että oon alkanut tykätä koulusta ja täällä Riponissa olosta niin paljon, että vaihtarit ei oo enään se ehdottomasti paras asia, vaikka on se vieläkin tosi tärkeä, mutta on alkanut verkostoitua tänne, mikä on hauskaa.

Miten näihin kommentteihin vastataan?!! En oo siis vastannu koska en tiiä miten vastataan :D

Konsertteja

Mulla on ollu nyt oikeen konsertti putki. Viime perjantaina se alkoi ku mentiin koulun bändin kans soittaan Riponin keskustaan, koska siellä oli Dickens of Christmas, eli joulu tapahtuma, ja koko keskusta oli tavallisesta poiketen täynnä ihmisiä. Sielläoli ilmaisia keksejä ja pähkinöitä ja kuumaa omenasiideriä, hevosajelua, musiikkia ja eläviä ikkunoita. Kaikilla kaupoilla oli jotain näyteikkunassa esim. tanssioita, näytelmiä tai mitä vain ikinä keksittiinkään.

Lauantaina meillä oli jazz bändin kans kaksi esitystä. Me saatiin uusi kappale viimeviikolla ja bändiopetaja kysyi et haluunko mää soolon ku melkein kaikissa kappaleissa on aina omprovisoitu tai valmiiksi kirjoitettu soolo joten kaikki pääsee sooloilemaan ja mulla ei ollut vielä kappaletta jossa mulla ois soolo. En ollut hirveän innostunut ahatuksesta koska improvisaatio soolot ei oo mulle niin tuttuja, mutta oikeestaan parin kerran jälkeen se helpottui ja lauantaina jo esitettiin se kappale joten sain soitella yleisöllekin. Oon iloinen et oon jazz bändissä, koska en oo ennen ollut ja on kivaa oppia uusia juttuja niiku esittämään sooloja ja muita.


Sunnuntaina oli Ripon College orkesterin konsertti. Meillä oli niin ihania kappaleita että oli kivaa soittaa.

Maanantaina oli kuoron esitys. Se oli kamala. Meidän kuoro oli niin huono että. Monet ihmiset miettii että otanpa kuoron ku se on helppo kurssi joten meillä oli paljon ihmisiä joita ei kiinnostanut kuoro ja jotka ei ees laulanu nuotilleen. Oli aika nolottavaa, mutta mietin vaihtaa kuoroa ens jaksossa, koska on kuitenki kivaa laulaa ja toisessa kuorossa on paljon kivoja ihmisiä. Mun nykyisessä oli enimmäkseen freshmenejä eli nuorimpia.

Tänään meillä oli taas jazz bändillä keikka. Tällä kertaa lentokone museossa. On kivaa kaikkailla jazz bändin kans koska siellä on vain sellaisia ihmisiä joita kiinnostaa soittaminen.

Joten sellisia esitys päiviä. Ens viikonloppuna muutan uuteen perheeseen mut kerron siitä enemmän ku se on menny ohi.

Folk fair

Oi, perjantaina ennen kun lähdettiin farmille mentiin koulusta reissulle folk fairiin Milwaukeeseen. Se oli vähän kuin maailman kulttuurit ja ruoat tapahtuma. Siellä oli hirveän monta maata maapallolta edustettuna, jopa Suomi, mutta petyin vähän koska Suomella oli vain koriste-esine pöytä eikä ruokapöytää ollenkaan. Olin oottanu et pääsisin puhumaan suomea ja syömään karjalanpiirakoita, mutta kumpikaan ei toteutunut koska ne ei osannu kunnolla suomea. Melkeen kaikki täällä asuvista ihmisistä, joilla on isovanhemmat muualta, ei osaa oikeestaan puhua mitään, koska isovanhemmat ei pitänyt tärkeänä opettaa kieltä vain yritti sopeuttaa lapset amerikkalasiksi mieluumminkin. Se on harmi. No oli kuitenkin ihanaa olla siellä, koska kun tultiin sinne kaikilla oli nälkä joten lähdettiin kiertämään koko hallia ympäri ja etsimään parasta. Söin yhden hummus wrapin ja yhden falafel wrapin turkkilaisesta kojusta ja saksalaisen suklaakakun palan ja slovakialaisen pikkuruisen leivoksen ja join nepalilaista chaita. Sitten kierreltiin ympäriinsä ja puhuin yhden malilaisen kauppiaan kanssa ja se sanoi että Habib Koite oli just pari kuukautta sitten ollu Chicagossa, ois ollu niin hauskaa mennä kattomaan. Törmäsin siellä myös yhteen tyttöön, joka oli Ruotsista ja AFS vaihtari, se oli kivaa koska kukaan rotary vaihtareista ei oo Ruotsista joten nyt tiedän jonkun Ruotsistakin!

Viikko farmilla

Olin koko viime viikon mun host isän veljen maatilalla ja sain niin monta uutta kokemusta! Siellä oli jotain 20 henkeä koko ajan ja torstaina, joka oli thanks giving, siellä oli 30, joten oli ihanan paljon väkeä koko ajan! Maatila on noin neljä tuntia Riponista, joten lähdettiin viikko sitten lauantai aamulla ajamaan ja oltiin iltapäivällä siellä. Tänään, eli sunnuntaina, tultiin sieltä. En oikeestaan muista joka päivää erikseen vaan enemmänkin jaksona, koska koko siellä olo oli leppoisaa maatila elämää ja päivät aika samanlaisia.

Viime viikko oli metsästys kausi, joka on ihan eri juttu täällä. Peuran metsästys jakso on vain 10 päivää ja se on enemmänkin perhe juttu kuin yksittäisten ihmisten harrastus. Kerran mentiin metsästämään minä ja pari muuta lähellä mun ikää olevaa ihmistä, kaikki pikkulapset, joita oli jotain kymmenkunta, mukaan luettuna vauva joka matkusti isänsä maharepussa, ja ehkä seitsemän aikuista. Joten mun päiviin kuului metsästys retkiä.

Ensimmäinen metsästys retki jonka tein oli mun host veljen kans. Eka käveltiin rauhassa metsässä ja yhtäkkiä mun hostveli tempaisi aseen ja ampui peuran. Se tapahtui niin äkkiä, etten ees huomannu ku olin vaan katsonu maahan, koska yritin pysyä pystössä kaikkien juurien ja oksien keskellä. Sitten host veli aukaisi peuran ja otti sisälmykset pois, koska ei oo kuulemma hyväksi lihalle jättää niitä pitkäksi aikaa sisälle. Tein noin viisi retkeä viikon aikana, oli tosi kivaa käveleskellä metsässä ja suunnistaa kompassin mukaan ja viheltää välillä niiku salaliittolainen koska meidän piti mennä rivissä jotta voitais saada peura juoksemaan metsän toisessa laidassa oottavien metsästäjien luokse ja viheltämällä pystyttiin tietämään missä muut oli. Viimeinen retki oli pitkä ja jännä, koska arvatkaa mitä!!!! NÄIN KARHUN! Oltii nähty karhun jälkiä ja pari ihmistä oli nähnyt karhun mutta vain auton ikkunasta mutta sinä päivänä melkein kaikki näki niitä. Käveltiin just yhenn pellon halki ja toisella puolella oli rinne ja leveä tie ja kun oltiin jotain sata metriä kaukana tiestä karhu ylitti sen, se oli niin jännää ja kivaa nähdä se koska en oo koskaan nähny karhua muuta kuin eläintarhassa. Meillä oli aina jotkut oottamassa toisella puolella pikku metsää jos peura juoksis sinne ja moni odottajista oli nähnyt karhuja kymmenen metrin päästä niistä! Niilä oli aseet joten se ei ollut niin vaarallista. Niin ja näin kolme peuraa hyppimässä metsässä sinä päivänä, mutta kukaan ei saanut ammuttua niitä. Viimeinen retki oli sekä jännä että pitkä, lähdettiin joskus puol 10 ja palattiin kolmen maissa, silloin tuntui jo et metsässä kävelyn hohto oli vähän laimennut :D Niin en siis kantanu asetta, kävelin vain metsässä. Noissa kuvissa ase oli vain asuste.

Saatiin yhteensä seitsemän peuraa viimeviikolla. Mun host isän veli antoi mulle peuran teurastus tunnin. Eka leikattiin peura auki ja otettiin sisälmykset pois. Se ei oo niin helppoa ku kuulostaa koska eka leikattiin pikku viilto ja tungettiin käsi sisälle ja tunnusteltiin missä on sappi ja muut ja koska joitakin osia ei ollut hyvä leikata ja joitakin haluttiin säästää ruoaksi, en muista tarkkaan mitä. Sisälmykset otetaan pois aika äkkiä ampumisen jälkeen, joten kun otettiin sydän talteen ruokaa varten, se oli vielä lämmin. Sisälmysten poiston jälkeen ripustettiin peura ladon katosta roikkumaan ja alettiin leikkaamaan nahkaa pois. Leikeltiin nahkaa ja revittiin sitä irti, joka oli rankkaa ja seuraavana päivänä mulla oli kädet kipeät kuin lihaskunto treenin jäljiltä. Eka yritin repiä nahkaa pois hienostuneesti mutta sitten huomasin että oli pakko vain ronskisti tarrata kynsillä peuran rasvakerrokseen ja roikkua siinä kuin liaanista jotta sais nahan pois. Oi, mielenkiintoisin kohta oli leikata kieli. Voi peura raukkaa se oli purrut kieleensä joten mun piti eka irrottaa kieli hampaiden välsitä ja avata kurkku ja onkia kieli sieltä ja lopulta leikata se irti. Se oli niin punainen ja ihmisen kielen näköinen. Kun meillä seuraavana päivänä oli kieltä ja sydäntä ruokana, jostain syystä otin vain yhden palan kumpaakin… :D Nahan poiston jälkeen oli vuorossa lihan paloittelu. Sahattiin olkapäitä ja jalkoja ja leikattiin lihat talteen yhdessä monien hostserkkujen ja -setien kanssa ja kuuneltiin country musiikkia, idyllistä jopa, sanoisin!

Farmilla asuvaan perheeseen kuului viisi lasta joista kahden kanssa järjestettiin thanks giving –konsertti. Mää soitin selloa, 11-vuotias hostserkku soitti viulua ja 16-vuotias hostserkku soitti pianoa. Se oli hauskaa. Meitin ennen tätä vuotta et nythän voin koittaa millaista on elää vähän vähemmällä musiikin harrastamisella mutta jotenkin se aina kuitenkin menee, että aika paljon tulee soitettua, täällä tavallisella viikolla vähintään 13 tuntia ja jopa farmilla joka päivä.
Perinteisiin tekemisiin farmilla kuului runsas korttien peluu. Opin viime viikolla viisi uutta kortti peliä. Varsinkin yksi niistä oli tosi hauska ja opin sen nopeasti koska se oli vähän samanlainen kuin Pattersson, mitä me pelataan Suomessa mummun ja Katjan kanssa. Joka päivä pelattiin ainakin tunti korttia.

Joka päivä meillä oli kolme isoa ateriaa, aamupala, lounas ja päivällinen. Torstai oli kuitenkin vielä isompi koska oli thanks giving päivä, ruokajuhlien äiti. Meillä oli kaikkia perinteisiä ruokia eli kalkkunaa, perunamuusia, kastiketta ja laatikkoruoka jossa oli leipää, sipulia ja salviaa ja jotain muita, sitten vielä salaatteja niiku hapankaali salaattia ja piparjuurisalaattia jota me syötiin oikeestaan joka aterialla. En tiiä oikeen että käytetäänkö Suomessa piparjuurta kun en ollu ennen maistanu sitä. Maatilan emäntä oli oikeen teho emäntä. Se teki itse kaikki, neuloi vaatteet, teki hillot, piparjuuri salaatit, maustekurkut, hapankaalit, viinit, kermaviilit, juustot, leivät, kielet ja sydämet, saippuat ja kaikki maailman tuotteet mitä voi vaan keksiä. Joten viimeviikolla voin sanoa että söin lähiruokaa parhaimmillaan. Niin ja syötin pikku kilejä tuttipullolla ja lypsin lehmiä ja join suoraan tuoreen maidon :)

Nukuin välillä olohuoneen lattialla ja välillä tuossa pikku mökissä.

Koko viikko oli niin kiva ja rentouttava! Farmilla oleva perhe sanoi että ne vois vaikka adoptoida mut mikä oli hassua koska kuljin vain pyjamassa ja likaisilla hiuksilla yli puolet ajasta, mutta ne ihastui mun syömistapoihin (eli haluan syödä kaikkea hehe) .

Päivittelen taas viime viikonloppuja

Tänä viikonloppuna perjantaina menin Green Bayn sinfonia orkesteria kuuntelemaan ekan hostperheen kans. Se oli hauska koska se oli perhe konsertti johon kuului Halloween asuja ja Harry Potter -musiikkia. Konsertin jälkeen mentiin kylään kapellimestarin kotiin koska se on mun hostvanhempien ystävä ja lopulta olin kotona yheltä yöllä.

Lauantaina olin viimeisen kerran Madisonin farmers marketilla aamulla, oli siis aikainen herätys. Mentiin syömään tiibettiläiseen/nepalilaiseen/intialaiseen ravintolaan jossa oli tosi hyvää ruokaa. Söi alkukeiton ja jonkinlaisen kääryleen. Kton just ulos ikkunasta koska yksi rotary käveli ohi ja vilkutti.

Iltapäivällä lähdin Oshkoshiin yhen vaihtarin kotiin jossa kokoonnuttiin kaikki ketkä vaihtareista pääsi, meitä oli 11 lopulta. Yksi japanilainen vaihtari kokkasi meille japanilaista ruokaa! Oltiin yökylässä siellä ja tänään tulin takaisin kotiin. Oon nukkunut niin vähän tänä viikonloppuna.

Ei tänä viikonloppuna vain sitä edellisenä meillä oli torstai ja perjantai vapaata, joten neljän päivän loma.

Torstaina menin yhdelle tytölle valmistautumaan koska oltiin menossa Halloween juhliin. Juhlien jälkeen lähdettiin Halloween tansseihin koululle, jonka jälkeen lähdin yhdelle toiselle kaverille yötä.Olin lainannut kimonon mun japanilaiselta vaihtari kaverilta, koska en halunnut taaskaan ostaa ja salusin olla joku muu kuin vampyyri tällä kertaa koska ei oo kivaa olla sama koko ajan. Voitin itseasiassa parhaan puvun palkinnon Halloween juhlassa!

Perjantaina menin yhdelle kaverille ihan vain kyläilemään ja katottiin elokuva ja syötiin raakaa suklaakeksitaikinaa, joka on amerikkalainen herkku kuulemma.

Lauantaina yksi kaveri tuli mun kotiin ja värjättiin meidän hiuset ja se leikkasi mun hiukset, jolloin huomasin et ei ees kannata mennä kampaajalle ku tää on niin helppo leikata.

Sunnuntaina lähdin Oshkoshiin koska yks vaihtari pyysi mua yhen rotaryn Halloween juhliin. Illalla menin vielä Milwaukee sinfonia orkesterin konserttiin koska koulun musiikinopettajalla oli ollut paljon vapaa lippuja. Voi kuunnelkaa Bela Bartokin Rumanian folk dances! Hirveän ihanaa musiikkia! Soitetaan sitä parhaillaan Ripon College orkesterin kans ja Milwaukee sinfonia orkesteri soitti sen kans joten oli hauska kuunnella miten ne sen soitti.

Koti missä asun parhaillaan

Mietin laittaa kuvia mun tän hetkisestä kodista.
Keittiö, mun hostisä on just tehnyt leipää :)

Tässä olohuonetta ja keittiön pöytää :D

Pieni keltainen huone jossa on meidän yrtit ja kurpitsat:

Oltiin eilen viimeistä kertaa Madisonin farmers marketilla ja mun hostäiti osti mulle maissikoristeen joka on ihana!

Ja meidän iso ja syksyisän kuihtunut takapiha:

Mun oma huone jota yritin sisustella kaikella mitä löysin täältä:

niin ja mulla on oma kylpyhuonekin, ja tuossa on mun uusi mekko jonka löysin yheltä kirpparilta, Halloween asujen rekistä...

Joten siinä oli mun talo, mutta varmaan tässä kuussa muutan seuraavaan että sitten uusi talo oottaa taas :)