Viikko farmilla

Olin koko viime viikon mun host isän veljen maatilalla ja sain niin monta uutta kokemusta! Siellä oli jotain 20 henkeä koko ajan ja torstaina, joka oli thanks giving, siellä oli 30, joten oli ihanan paljon väkeä koko ajan! Maatila on noin neljä tuntia Riponista, joten lähdettiin viikko sitten lauantai aamulla ajamaan ja oltiin iltapäivällä siellä. Tänään, eli sunnuntaina, tultiin sieltä. En oikeestaan muista joka päivää erikseen vaan enemmänkin jaksona, koska koko siellä olo oli leppoisaa maatila elämää ja päivät aika samanlaisia.

Viime viikko oli metsästys kausi, joka on ihan eri juttu täällä. Peuran metsästys jakso on vain 10 päivää ja se on enemmänkin perhe juttu kuin yksittäisten ihmisten harrastus. Kerran mentiin metsästämään minä ja pari muuta lähellä mun ikää olevaa ihmistä, kaikki pikkulapset, joita oli jotain kymmenkunta, mukaan luettuna vauva joka matkusti isänsä maharepussa, ja ehkä seitsemän aikuista. Joten mun päiviin kuului metsästys retkiä.

Ensimmäinen metsästys retki jonka tein oli mun host veljen kans. Eka käveltiin rauhassa metsässä ja yhtäkkiä mun hostveli tempaisi aseen ja ampui peuran. Se tapahtui niin äkkiä, etten ees huomannu ku olin vaan katsonu maahan, koska yritin pysyä pystössä kaikkien juurien ja oksien keskellä. Sitten host veli aukaisi peuran ja otti sisälmykset pois, koska ei oo kuulemma hyväksi lihalle jättää niitä pitkäksi aikaa sisälle. Tein noin viisi retkeä viikon aikana, oli tosi kivaa käveleskellä metsässä ja suunnistaa kompassin mukaan ja viheltää välillä niiku salaliittolainen koska meidän piti mennä rivissä jotta voitais saada peura juoksemaan metsän toisessa laidassa oottavien metsästäjien luokse ja viheltämällä pystyttiin tietämään missä muut oli. Viimeinen retki oli pitkä ja jännä, koska arvatkaa mitä!!!! NÄIN KARHUN! Oltii nähty karhun jälkiä ja pari ihmistä oli nähnyt karhun mutta vain auton ikkunasta mutta sinä päivänä melkein kaikki näki niitä. Käveltiin just yhenn pellon halki ja toisella puolella oli rinne ja leveä tie ja kun oltiin jotain sata metriä kaukana tiestä karhu ylitti sen, se oli niin jännää ja kivaa nähdä se koska en oo koskaan nähny karhua muuta kuin eläintarhassa. Meillä oli aina jotkut oottamassa toisella puolella pikku metsää jos peura juoksis sinne ja moni odottajista oli nähnyt karhuja kymmenen metrin päästä niistä! Niilä oli aseet joten se ei ollut niin vaarallista. Niin ja näin kolme peuraa hyppimässä metsässä sinä päivänä, mutta kukaan ei saanut ammuttua niitä. Viimeinen retki oli sekä jännä että pitkä, lähdettiin joskus puol 10 ja palattiin kolmen maissa, silloin tuntui jo et metsässä kävelyn hohto oli vähän laimennut :D Niin en siis kantanu asetta, kävelin vain metsässä. Noissa kuvissa ase oli vain asuste.

Saatiin yhteensä seitsemän peuraa viimeviikolla. Mun host isän veli antoi mulle peuran teurastus tunnin. Eka leikattiin peura auki ja otettiin sisälmykset pois. Se ei oo niin helppoa ku kuulostaa koska eka leikattiin pikku viilto ja tungettiin käsi sisälle ja tunnusteltiin missä on sappi ja muut ja koska joitakin osia ei ollut hyvä leikata ja joitakin haluttiin säästää ruoaksi, en muista tarkkaan mitä. Sisälmykset otetaan pois aika äkkiä ampumisen jälkeen, joten kun otettiin sydän talteen ruokaa varten, se oli vielä lämmin. Sisälmysten poiston jälkeen ripustettiin peura ladon katosta roikkumaan ja alettiin leikkaamaan nahkaa pois. Leikeltiin nahkaa ja revittiin sitä irti, joka oli rankkaa ja seuraavana päivänä mulla oli kädet kipeät kuin lihaskunto treenin jäljiltä. Eka yritin repiä nahkaa pois hienostuneesti mutta sitten huomasin että oli pakko vain ronskisti tarrata kynsillä peuran rasvakerrokseen ja roikkua siinä kuin liaanista jotta sais nahan pois. Oi, mielenkiintoisin kohta oli leikata kieli. Voi peura raukkaa se oli purrut kieleensä joten mun piti eka irrottaa kieli hampaiden välsitä ja avata kurkku ja onkia kieli sieltä ja lopulta leikata se irti. Se oli niin punainen ja ihmisen kielen näköinen. Kun meillä seuraavana päivänä oli kieltä ja sydäntä ruokana, jostain syystä otin vain yhden palan kumpaakin… :D Nahan poiston jälkeen oli vuorossa lihan paloittelu. Sahattiin olkapäitä ja jalkoja ja leikattiin lihat talteen yhdessä monien hostserkkujen ja -setien kanssa ja kuuneltiin country musiikkia, idyllistä jopa, sanoisin!

Farmilla asuvaan perheeseen kuului viisi lasta joista kahden kanssa järjestettiin thanks giving –konsertti. Mää soitin selloa, 11-vuotias hostserkku soitti viulua ja 16-vuotias hostserkku soitti pianoa. Se oli hauskaa. Meitin ennen tätä vuotta et nythän voin koittaa millaista on elää vähän vähemmällä musiikin harrastamisella mutta jotenkin se aina kuitenkin menee, että aika paljon tulee soitettua, täällä tavallisella viikolla vähintään 13 tuntia ja jopa farmilla joka päivä.
Perinteisiin tekemisiin farmilla kuului runsas korttien peluu. Opin viime viikolla viisi uutta kortti peliä. Varsinkin yksi niistä oli tosi hauska ja opin sen nopeasti koska se oli vähän samanlainen kuin Pattersson, mitä me pelataan Suomessa mummun ja Katjan kanssa. Joka päivä pelattiin ainakin tunti korttia.

Joka päivä meillä oli kolme isoa ateriaa, aamupala, lounas ja päivällinen. Torstai oli kuitenkin vielä isompi koska oli thanks giving päivä, ruokajuhlien äiti. Meillä oli kaikkia perinteisiä ruokia eli kalkkunaa, perunamuusia, kastiketta ja laatikkoruoka jossa oli leipää, sipulia ja salviaa ja jotain muita, sitten vielä salaatteja niiku hapankaali salaattia ja piparjuurisalaattia jota me syötiin oikeestaan joka aterialla. En tiiä oikeen että käytetäänkö Suomessa piparjuurta kun en ollu ennen maistanu sitä. Maatilan emäntä oli oikeen teho emäntä. Se teki itse kaikki, neuloi vaatteet, teki hillot, piparjuuri salaatit, maustekurkut, hapankaalit, viinit, kermaviilit, juustot, leivät, kielet ja sydämet, saippuat ja kaikki maailman tuotteet mitä voi vaan keksiä. Joten viimeviikolla voin sanoa että söin lähiruokaa parhaimmillaan. Niin ja syötin pikku kilejä tuttipullolla ja lypsin lehmiä ja join suoraan tuoreen maidon :)

Nukuin välillä olohuoneen lattialla ja välillä tuossa pikku mökissä.

Koko viikko oli niin kiva ja rentouttava! Farmilla oleva perhe sanoi että ne vois vaikka adoptoida mut mikä oli hassua koska kuljin vain pyjamassa ja likaisilla hiuksilla yli puolet ajasta, mutta ne ihastui mun syömistapoihin (eli haluan syödä kaikkea hehe) .