Näin jälkeen päin.

Nyt olen ollut Suomessa jo viikon. Hassua että nyt se loppui ja uusien kokemusten vuosi on ohi, jos siis miettii elämää vuosissa ja palkeissa, mutta jos ajattelee enemmän virtana voi tajuta että eihän tämä mitään päättänyt, tavarat ja keho vain vaihtoi paikkaa ja jäivät kokemuksien kanssa. Nyt jo suunnittelen meneväni ensi kesänä reilaamaan ja ehkä jo tänä vuonna pikku visiiteille Euroopassa asuville ystäville että ei hätiä mitiä matkustava elämä jatkuu.

 Ennen kuin palasin, olin hämilläni siitä miten yhtäkkiä puun takaa tuli lähtö. Samalla olin kuitenkin innoissani ja olisin halunnut olla vain innoissani koska miksi turhaan pitäisi virua surussa? Kaikki nämä asiat on vain hyviä eli että löysin kodin meren toiselta puolelta, mutta että aika pikajuoksee eli nyt on vuorossa vanhojen kavereiden ja perheen näkeminen, joka on sekin hauskaa ja että hei, uusia koteja löytyy ja uusia kokemuksia on edessä, ei tää oo ainoa cool juttu jonka teen elämässä! Kuintenkin tuntuu että kaikki vaihtarit sanoi miten kaikki on kotimaassa niikuin ennen ja vuosi niikuin uni ja tuo ei kuulosta kivalta koska musta tuntuu, että oisin kaksikymmentä vuotta pois ollut täti joka tulee vanhaa koti maata katsomaan eli jos ihmiset ei ymmärtäisi että olen ollut pois kaksikymmentä vuotta se ois vaikeaa.. Monet varoittelivat että hirveä ikävä on vaihtari vuotta ja Suomi on kamala ja nauti ajastasi siellä kun vielä aikaa on, joten tottakai sitä alkoi pelottamaan vaikka olisi halunnut olla iloinen Suomeen tulemisesta. Pelotti muunmuassa että entä jos olen liian suruissani ja ikävissäni kotona ja parin päivän päästä huomaan että haluan nyt takaisin.

 No sitten tulin kotiin ja kulttuuri oikein tuuli vastaan (haha varsinkin Kokkolassa mereltä) ja huomasi kaikki kivat kulttuuri jutut mitä oli ikävöinyt huomaamattaan kuten että jos unohtaa kengät kun lähtee kauppaan ei se mitään kun taas Amerikassa on "no shoes no shirt no service" sääntö joka ärsytti niin koska kesähän on ilman kenkiä aikaa. Ja piimää oon juonut joka päivä ja monet aamutkin jo aamupalalla enkä yhtään muistanut että kaipaan sitä! Ja Fazerin suklaa. En ollut huomannut Suomen tunnelmaa ja kulttuuria oikeestaan yhtään ennen kuin lähti pois, ei sitä varmaan voikaan. Tai siis tietenkin tietää perus asiat niikuin sauna on suomesta ja suomalaiset stereotyyppisesti varautuneita mutta ei mitään syvempää. Jo senkin takia pitää mennä asumaan muualle että huomaa minkälainen oikeasti on kotimaa. Yksi iso asia jonka huomasin suomalaisessa kulttuurissa kun tulin on syvemmät ystävyyssuhteet. Eli koko tää kulttuuri on jotenkin erilainen siinä silleen et ystävyys on aika syvää en tiedä miten selittäisin mutta on monia juttuja suomen ystävyys kulttuurissa josta pidän vaikka jotkin asiat niikuin tutustuminen voi olla vaikeampaakin koska tää on hiljaisempi kulttuuri eli ekana päivänä koulussa kaikki on hiljaa vaikka osa onkin tosi ulospäinsuuntautuneita, mutta ryhmänä suomalaiset on ujompia ja nyt huomaa sen mutta huomaa sen huvittuneena ja ymmärtäväisenä eikä ärsyyntyneenä niiku kaikki vaihtarit sano et tapahtuu.

 Tiiättekö ne ällöttävät kyselyt "asutko maapallolla, Suomessa vai paikkakunnellasi?" vaikka ne on kamalan kliseisyyttä tihkuvia ymmärrän niitä nyt ja kun aikaisemmin mietti että maapallolla pitäisi olla oikea vastaus ja mietti et tuntisimpakin niin, nyt tuntuu. Ja se on ihana tunnelma. Kaikkien pitäisi tuntea niin. Rotary järjestön yksi tarkoitus miksi ne sponsoroi nuoria lähtemään vaihtoon on että jos mahdollisimman moni menee toiseen maahan, entistä enemmän ristiriitoja olisi vältettävissä, koska ei olisi juuttunut vain oman maansa arvoihin ja ymmärtäisi muitakin koska on ystäviä kaikkialla. Kukapa haluaisi sotia maata vastaan jossa on paljon ystäviä. Joten ei muuta kuin armeija rahat vaihto-oppiluuteen haha. By the way mää varmaan kaataisin Suomen jos oisin diktaattori, laittaisin kaikki rahat kaikkeen kivaan niiku perustaisin lentoyhtiöitä jolla ois halpaa mennä ja antaisin apurahoja matkustamiseen ja antaisin kaikkien tulla Suomeen ja ottaisin koko armeijan pois ja kaikki papat huutaisi mulle. Ja laittaisin koulujärjestelmään hirveät plussat jos menis ulkomaille vähintään vuodeksi opiskelemaan että lopulta kaikki päätyisi ottamaan vuoden jossain ja tulisi viisaampana Suomeen ja meillä olisi maailman suvaitsevaisin valtio.

 Tuolla Amerikassa olin aina hirveän kiireinen silleen että kaikille päiville oli jotain ja jos joku kysy et millo hengaillaan piti laittaa viikon päähän kalenteriin varaus. Mietin et pitää jatkaa samaa linjaa täälläkin ku sitten ei rupea turhia pitkästymään ja nauttii elämästä enemmän kai ja niinhän se on mennytkin. En oo vielä ehtinyt nukkua jet lagia pois koska nyt mulla on uusi rytmi joka on 2-4am nukkumaan ja yhdeltä ylös kun joku herättää. Nukkuu sitten tavallisen rytmin kun koulu alkaa. Joten on ollut hirveän hauskaa olla Suomessa! Oon iloinen koska ei ollut kamalaa palata tänne ja oon ollu silti kiireinen. Varmaan mietin et ku joillain voi olla et Suomen kaverit oli jääny vähän nii oli vaikeempaa tai en tiiä mutta että olen vieläkin hengissä ettei oo kaipuu vieny pois ja onnellinen kaiken lisäksi! Että nyt tuo kokemus loppui mutta perustan kai uuden blogin kun uusi kokemus alkaa tulla varpaille tai miksiköhän sitä ees perustais uutta, tänne vaan kirjoittelen jos lähden vaikka Timbuktuun kevään alottajaisjuhliin.

Grand Rapids - 1000 vaihtaria yhdessä!!

Ekaksi mun ois pitänyt mennä kotiin jo 16.6 mutta vaihdoin liput kuukaudella 17.7 koska olin kuullut että heinäkuunpuolessavälissä oleva Rotary vaihtareitten koinferenssi on mahtava ja sitä ei kannata jättää välistä. Eli sitten viimeinen viikonloppu ennen kuin lähdin Suomeen oli se pari päivää 1000 ihmisen kans jotka oli siis vaihtareita jotka oli just nyt USA:ssa tai Kanadassa, amerikkalaisia jotka oli ollut vaihtareina jossain tai amerikkalaisia jotka oli ens vuonna menossa vaihtareiksi. Meillä oli pari puhujaa ja sitten maa kohtaisia tapaamisia eli kaikki vaihtarit jotka oli kotoisin Suomesta, jotka oli menossa Suomeen tai jotka just tuli Suomesta vaihdosta sai puhua keskenään. Oli niin hauskaa ku tapasin yhden tyypin joka oli tullu Jyväskylästä viikko sitten ja puhu niin hyvää suomea ja kerto et oli kuulemma törmännyt johonki salkkaritähteen Barcelonassa ku oliollu siellä Suomen jälkeen ja juhlinut sen kans! Outoja sattumia taas... Sitten tapas monia amerikkalaisia jotka oli tässä elokuussa tulossa Suomeen vaihtoon ja mää haluun tavata ne kaikki että varmaan pitää kattoa jos vois mennä niitten tapaamisiin jollain keinolla.

Chicago again

Mentiin yksi viikko ennen mun lähtöä Chicagoon hakemaan mun host sisko joka lensi sinne yhdeltä leiriltä. Sain päättää mitä haluisin tehdä siellä ja lopulta päädyttiin meneen Chicago Art Instituteen jossa näin monta kuluisaa teosta ja joka oli ihana niikuin aina taide museot on. Sitten mentiin intialaiseen kaupunginosaan jossa näytti ihan intialta! Kaikki kaupat oli intialaisia vaatteita ja intialaisia ravintoloja ja ruokakauppoja jossa intialaiset ruoat oli halvempia. Kaduilla harvoin tuli vastaan epä intialaisen näköisiä ihmisiä. Oli tosi kiva mennä sinne koska ei oo kunnolla tajunnut miten isoissa kaupungeissa on kaikille oma kaupunginosa, niikuin siellä ois ollut ruotsalainenkin mutta ei ollut liikaa aikaa sinne menemiseen. Sunnuntaina mentiin African American museoon joka oli sinänsä hyvä mutta se kaikkein coolein osa oli et ku siellä oli aina sunnuntaisin dokumentti elokuva jostain afrikanamerkkalaisiin liittyvästä nii sen jälkeen oli sitten keskustelu siitä ja kaikesta muustakin minne se keskustelu sattui menemään. Niin se cool juttu oli et olin mun isäntäperheen kans ainuita jotka ei ollut afrikanamerikkalisia siellä keskustelussa eli sai niikuin sisäpiirin keskustelussa olla mukana kun ne puhui rasismista ja sukupolvilta toisiin menneestä vihasta ja kaikesta koska Amerikkahan on siis tosi erilaisesti rasistinen kuin vaikka Eurooppa. Se on jotenki syvempää ja vaikeampaa ja piilossa enemmän, mutta silti voimakkaampaa ja ihan erilaista kuin täällä Suomessa jossa ei katu kuvassa edes ole niin montaa eri etnisyyttä. Eli on jollain tapaa hirveän viattomasti tietämätön kaikista rasistisista jutuista kun on asunut täällä joka oli kiva huomata, mutta taas voi satuttaa jotain huomaamattaan jos tekee tai sanoo jotain mitä täällä tekisi mutta koska kaikki on niin varuillaan rasistisesti olemisesta sen voisi tulkita rasistiseksi. Niiku mulle sattu ku hengailin ryhmässä jossa oli mun vaihtari kaveri ja yksi poika Milwaukeesta joka oli afrikanamerikkalainen. No käveltiin kadulla ja puhuttiin jostain ja se sano et se on hirveän nirso et jos jotain tippuu lattialle se ei söis sitä, no sitten tuli oikein ihanan näköinen vesimelonin pala tiellä vastaan ja mää sanoin vaan miettimättä mitään et "syö tuo" sille koska just aiemmin oltiin puhuttu siitä. Sitten tuli hiljaisuus ja se kysyi et miks sen pitäis syyä se ja sanoin et just puhuttiin noista miten se on nirso niin sitten mun vaihtari kaveri sanoi et voi Laura mää luulin et sää sanoit rasistisen vitsin. Mää olin jo siinä vaiheessa ihan hämilläni ja ne selitti et on rasistinen stereotypia että Afrikan Amerikkalaiset pitää vesimelonista. Siis mieti, mistä tuonkin vois tietää!! No sitten mää sanoin että mää oon ihan ulkona rasistisista vitseistä et en tienny ollenkaan ja sitten se olikin niin hauskaa ku mietti sen tilanteen uusiksi et siitä tuli meidän inside joke: "eat that!" et naurettiin varmaan tunti sille, mutta silti oli kamalan säikähtänyt olo et voi kamala jos voi noin vaan loukata jotain tietämättään.

Seuraavat kaksi viikkoa 24.6-6.7 siis

Sinä sunnuntaina World Affairs Seminarin jälkeen menin mun vaihtariystävän, joka on Chilestä, läksiäisiin. Se asu naapuri kaupungissa, jolla Ripoinilla on kilpailu suhde niikuin Ruotsilla ja Suomella. Siellä hengailin sen kavereiden kans ja oli niin hauskaa että ne kysy jos haluun lähteä sen jälkeenki niitten kans jollekin niitten kaverille illanviettoon. Se oli hyväksi mulle niin lähti ikävä World Affairs Seminariin joka oli siis sinä perjantaina loppunut ja huomasi että on muutakin hauskaa elämää jäljellä.

 Maanantaina Ripon Rotary Clunilla oli kauden päätös illallinen eli mentiin ravintolaan syömään ja sen jälkeen jaattiin palkintoja ja ne kiitti mua että olin ollut niin hymyilevä vaihtari ja sitten ne kysyi huolettomasti et haluisinko sanoa pari sanaa mikrofoniin kaikille. Sitten menin ja sanoin miten mulla on ollut hirveän hyvä kokemus ja oon huomannut miten Rotary vaihto on paras tapa mennä vaihtoon ja kerroin vähän et miksi joka on tietenkin et koska meillä on enemmän vaihtari tapaamisia eli tulee läheisemmäksi niiden kans ku muissa järjestöissä ja koska vaihtaa perheitä eli tulee enemmän kokemuksia ja koska rotarit ottaa vaihtarin tekemään kaikkea (ainakin amerikassa jossa Rotary on tosi järjestäytynyt eli ne tekee paljon kaikkea, mutta ei siis sama muissa maissa). Oli hauskaa huomata että ennen tätä vaihtoa en olisi pystynyt mennä puhumaan yhtäkkiä sekuntin varoitus ajalla viidellekymmenen hengen ryhmälle englantia ja tuntea itsensä vieläpä mukavaksi eikä vaikeaksi tai sönköttäväksi.

 Noina viikkoina myöskin vesihiihdin taas olin monta yötä sillä vesihiihto perheellä yötä, koska sitten ei tarvi herätä sentään niin aikaisin aamulla ajamaan sinne. Nykyään ne alotti meneen jo viiden jälkeen koska kalastaja veneet oli aikaistanut aikataulunsa nekin ja meille on parasta jos ei oo mitään veneitä koska sileä vesi on parasta.

 Lähdin myöskin maailman isoimmaksi musiikki festariksi itseään mainostavaan Milwaukee Summer Festiin keskiviikosta torstaihin. Ekaksi mun kolmas host perhe sanoi et ne vois ottaa mut sinne keskiviikkona mutta olin jo sopinut meneväni sen mun koululais tytön kans joka oli World Affairs Seminarissa nii sen kans torstaina joten menin kumpanakin ja olin yhdellä kaverilla Milwaukeessa sen välisen yön. Näinä loppu viikkoina oli 40 astetta joka päivä lämmintä ja sain ihottumaa jalkoihin koska me käveltiin koko ajan siellä festari alueella. Eka päivä mun kolmansien host isän ja siskon kans ei ollut mitenkään hirveän hauska, yhden hyvän pikku yhtyeen kuulin joka oli Equadorista ja soitti kansanmusiikkia sieltä mutta muuten ei mitään. Sen jälkeen menin sille mun kaverille johon tutustuin koska se oli vime vuonna ollut Ranskassa ja oli sitten ollut meidän ekassa ja toisessa vaihtari tapaamisessa. Hengailtiin sen kavereitten kans sinä iltana. Sillä yhdellä oli isoveli tehnyt sille isoimman huojuvan tornin vitsillä valmistujais lahjaksi nii pelattiin sillä.

Sitte seuraavana päivänä lähdettiin uudestaan festareille. Siellä oli aina sellaisia kampanjoita ja sinä päivänä oli että piti olla kuivaruokaa ja yhden lihavalmistajan merkki joten käytiin ostaan ne, oli jotai 3 dollaria, eli ei paha sisäänpääsymaksu. Tuossa kuvassa just laitettii makkarat roskii ja otettiin merkit koska se halvin makkara oli jotain ällömakkaraa.

Seuraavalla viikolla mun se vaihtari-naapurikaupunki kaveri soitti mulle et haluisinko mennä sen ja sen kavereitten kans Summer Festiin ja sitä ennen World Affairs Seminarin jälleennäkemiseen rannalle. Oli hirveän hauskaa ku mentiin rannalle ja taas ei ollu mukana bikineitä nii menin vain mekossa uimaan joka oli hyvä koska oli niin kuuma että oli kylmä mekko koska sitten ei ollut niin kuuma. Luokkakokouksen jälkeen hengailtiin yhden WAS johtajan kaverin kans joka oli tosi cool, se oli skeittauksen opettaja.

Sitten ku oltiin hengailtu sen kans se iltapäivä mentii niille festareille. Siellä festareilla oli aina illan pääesiintyja erillisessä amfiteatterissa joka maksoi erikseen ja musta oli tuntunut että jään jostain paitsi joten menin Tieston konserttiin sinä iltana. Oli vähän harmi etten ollu menny jonain muuna päivänä koska en nyt niin ylistä klubi musiikkia nii vaikka se oliki coolia olla siellä tuhannen ihmiset kans, ois ollu niin paljon kivempaa jos ois rakastanu sitä itse musiikkia. Se oli myöskin niiden itsenäisyyspäivän aatto joten siellä oli hirveän hienot ilotulitukset ainaki tunnin kestävät! tai ehkä puolen...

Seuraavana päivänä mentiin sen vaihtarikaverin host perheen kans Madisoniin ku oli 4.7 eli itsenäisyyspäivä ja siellä iso konsertti ja piti olla ilotulitukset mut ne oli peruttu. Meillä oli World Affairs Seminar kaveri joka asu siellä et hengattiin sen kans päivällä. Oli ihan ok ku näki taas sitäkin tyyppiä mutta koko päivä meni vastailemaan kysymyksiin kummalla on paremmat selkälihakset no entä hauis no entä naama ja kuuntelemaan miten mitkäkin tytöt oli niin kauniita että oli kuin yhtäkkiä ois muuttunut pojaksi. Ja sitten ne halusi mennä 40 asteella pelaamaan jalkapalloa että ekaksi olin että täähän menee ihan pilalle mutta lankesin sitten taas uimaan mekko päällä ja uiminen teki siitä päivästä ihanan koska vesi oli varmaan 30 asteista! Sen jälkeen oli se konsertti ja kaikki oli yhdessä puistossa piknik viteillä ja ei ees nähnyt sitä orkesteria koska oli niin paljon vilttejä että piti mennä kauas lavasta. Mutta se olisi ollut hauskempaa isolla ystävä joukolla kuin sen host perheen kans mutta hyvä se näinkin oli. Käytiin myös kattoon yhtä rakennusta joka on Madisonin maamaerkki ja jossa kaikki päätökset tehdään sisältä ja makoiltiin vaihtarikamun kans vaan lattialla ja tuijotettiin kattoon ku se oli niin korkea ja kaunis.

World Affairs Seminar

Kesäkuun 15 alkoi viikon mittainen World Affairs Seminar, joka oli Rotaryn sponsoroima leiri amerikkalaisille menestyville oppilaille, ulkomaalaisille tyypeille jotka lensi vain tuoksi viikoksi Amerikkaan ja Rotary vaihtareille. Tämän vuoden teema oli tekniikka, joten meillä oli joka päivä puhujia esim. nainen joka oli ollut joku iso tyyppi Egyptin vallankumouksessa ja vaikuttanut pääasiallisesti netissä. Ne oli yleensä parhaita osia koulutuksesta mutta sitten meillä oli pikku ryhmä tehtäviä ja monet kertoi että tänä vuonna ryhmä tehtävät ja koko koulutus oli jotenkin huonompia kuin ennen oli ollut ja sen huomasi. Mää kuitenkin rakastin sitä leiriä koska siellä oli niin paljon ihmisiä ja kaikille pystyi menemään puhumaan ja kun esim meni hakemaan kahvia ruokalan läpi kuului varmaan seitsemän "hei Lauraa" ja vilkutuksia että oli sellainen olo että minne vain menee ei tarvi huolia onko yksin huoneen nurkassa. Eli hauskinta mulle oli vain hengailla kaikkien kans ja joskus käydä kattoon jotain viisasta puhujaa mutta ryhmä tunneilla ei ois millään jaksanut. Menin sinne yhtä matkaa yhden tytön kans joka oli meidän koulusta ja johon olin aina halunnut tutustua enemmän koska se oli mielenkiintoinen ja sillä oli oma tyyli joka ei todellakaan ollut tavallista Ripon High Schoolissa. Tai oli aina joskus puhunut vähän aikaa muttei koskaan oikein hengaillut yksinään sen kans vapaa-ajalla. Meistä tulikin tosi hyvät kaverit siellä, joka oli niin kivaa ja hengailtiin paljon yhdessä. Koko viikon nukkui vain viisi tuntia yössä ja mulle siis pitäisi olla 9, joten rupesin juomaan hirveästi kahvia ja limsaa ja sitten olikin niin virkeä että ei olisi edes kolmelta enää nukuttanut. Mutta että oli hassua nähdä miten voi pärjätä ilman suurempia unia ja silti ei olla väsynyt! Sitten olikin kamalaa lähteä kotiin viikon jälkeen koska oli niin monia joita luuli ettei näkisi enää koskaan. Kuitenkin viikko sen jälkeen meillä oli vähän niiku luokkakokous tai siis jälleennäkeminen eli se oli helpotus.

Kuudet juhlat yhdessä viikonlopussa

Eli aloitan kesäkuun alusta, mun synttäreistä, lyhyesti vaan koska se ei paljoa tarvi ylistystä. Tai oikeestaan aloitan siitä viikonlopusta joka ahmi mun synttärit eikä edes huomannut syöneensä sitä. Se viikonloppu oli täynnä hampurilaisia ja hot dogeja, brownieseja, pikku kasviksia ja hedelmiä ja niille dippiä ja tottakai kakkuja. Juhlaputki alkoi perjantaina kun oli yhden elokuvan ensi-ilta ja illallinen ennen sitä. Yksi poika meidän koulusta teki kokopitkän elokuvan. Mun host sisko oli tekemässä sitä mukana ja ne kysyi mua soittamaan selloa pariin kohtaukseen. Mun piti keksiä jotain soitettavaa kolmeen kohtaukseen. Sillä ohjaajalla oli suunniteltu mitä se halus ja millaista tunnelmaa, mutta ei miten soittaisin ja mitä. Joten kaksi kohtausta meni vain kokoajan vaan paria nuottia kitkuttaen silleen muka karmivasti ja kohoten ja laskien sen mukaan mitä elokuvassa tapahtui, koska ne oli siis taistelukohtauksia. Siihen kolmanteen se ei halunnut helppokulkuista melodia, mutta ääniä ja ääni kulkuja joten tein liukuja ja muita juttuja. Ennen kun menin äänittämään jännitti vähän koska en tiennyt ollenkaan mitä soitan mutta sitten se olikin vain kokeilemista ja etsimistä ja oli hauskaa nähdä miten se istui elokuvaan. Sitten muihin kohtauksiin se löysi ilmaista ja vapaasti käytettävää musiikkia netistä, joka oli hyvää mutta musta se elokuva ois kaivannut soundtrackin et ois saanu vähän yhtenäisyyttä. Mutta joten esitteessä lukee nyt mun nimi musiikin kohdalla!

 Lauantaina lähdettiin kiertämään valmistujaisjuhlia host siskon kans. Joka viikonloppu on ollut valmistujaisjuhlia itse valmistujaisista asti. Kierettiin neljät johon menikin se päivä. Aika laimeaa. Musta valmistujaiset ja läksiäiset ja varmaankin kaikki juhlat jonne erilaiset ryhmät kokoontuu voi olla hirvittävän tylsiä ja energiaa vieviä ja epämukavia. Tuon päivän juhlat ainakin oli. Mutta oon mää hyvissäkin juhlissa ollut, niikun yhen mun vaihtari kaverin läksiäiset jossa tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja hengailin niitten kans vielä juhlien jälkeen sinä iltanakin.

 Sunnuntaina oli mun host siskon ja sen kahden kaverin (jotka asuu Madisonissa) valmistujaisjuhlat. Se oli mun synttäri päivä myöskin. Ne valmistujaiset oli ihan kivat hengailtiin Madison tyyppien kans jota ei tuntenut ennen sitä ja juhlien jälkeen kaupungilla ja illalla vielä sen host siskon kaverin kavereitten kans. Oli muuten hauskaa tulla Suomeen ja hengailla pitkästä aikaa tyyppien kanssa jotka oli mun porukkaa, jotka tunsi vuosien kokemuksella. Tosi paljon tuossa vuodessa meni uusiin porukoihin ja tutustui ihaniin tyyyppeihin eikä koskaan enää nähny niitä, piti asetta erilainen mind set eli heti kun tuleeuuteen porukkaan on kotonaan siellä, koska ensimmäinen puoli tuntia on 20 prosenttia siitä miten kauan sää ees hengaat niiden kans ikinä eli ei oo hirveästi aikaa tuntea itseään epämukavaksi. Monesti sitä tarvii ja kaipaa uusia tyyppejä mutta nyt sai annoksen taas vähäksi aikaa ja on taas kiva tuntea tyypit enemmän kuin vain yhden illan.

 Seuraavana viikkona menin jalkkistyttöjen kans sellaselle kiertäväälle tanssiklubille johon voi mennä alle 21 vuotiaat koska sehän on ikäraja sellä alkoholille, poimin mansikoita ja tapasin ystäviä.

Eli koko kesä jäi kirjoittamatta koska vietin yksiä hauskimmista ja sen takia kiireisimmistä ajoista vuodessa. No ei se mitään, kirjoitan kaiken näin jälkeen päin.

Rikkaan ladyn vapaapäivä 1.6.-12

Yksi kaunis perjantai aamu minä, Lea (joka on vaihtari Ranskasta), yksi Lean Rotary klubin miehen vaimo, jolla me käydään kyläilemässä monena sunnuntai-iltapäivänä ja sen siskontyttö, lähdettiin viettemään tyttöjen hemmottelu päivää. Ajettiin pohjois Wisconsiniin pieneen kesäturistien kylään, joka on täynnä pikku puoteja. Mentiin ensin aamupalalle yhteen ravintolaan jonka suosituin ruokalaji oli kirsikka french toast, jonka siis tilasin. Sen jälkeen kierreltiin pikku kaupoissa mm. nahkakaupassa, suklaapuodissa, turistiromukaupassa, jossa oli nuo suolakurkku sorminuket ja sellaisessa taikakalujen kaupassa, joka myy kädestäennustamisen käsikirjoja ja onnen kiviä ja muita. Meille oli varattu puolentunnin rentouttava ja kivuton ruotsalainen hieronta pienestä spa:sta, joka oli kuulemma hyvä. En oo koskaan ollut hieronnassa ja tottakai se oli ihanaa. Laskeskelin juuri että koska en käy enää kampaajalla ne rahat vois siirtää hierontoihin. No se meni liian äkkiä ja kohta oltiinkin lounaalle lähdössä, niskahiukset eteerisistä öljyistä (liha)suikaleina. Lounaan jälkeen me mietittiin, mitä vois tehdä ja koska oltiin nähty hevosfarmi matkalla pohjoiseen, päätettiin pysähtyä siellä. Kysyttiin kokilta selvittämään kuinka kauan ne on auki ja kappas, kokin veli omisti sen joten se soitti veljelleen pitämään hevoset valmiina meille. Mentiin sitten sinne ja mietittiin ratsastaa noin tunnin ja päädyttiin lopettamaan neljä tuntia myöhemmin pitkän ratsastustunnin jälkeen. Olin tottakai kiitollinen sille miehelle joka antoi meille tuon koko ajan ratsastaa, mutta mun chocolate hevonen oli laiska ja meni syömään ruohoa ja eikä lähtenyt liikkeelle joten hermo meni (oon kai kärsimätön sielu) ja oli vaikeaa hymyillä onellisesti hevosen selästä kun nivuset kipeänä yritin potkia sitä liikkeelle ja hevoskouluttajan sanoessa että mun pitää istua ryhdikkäästi vaikka istuin suorassa kuin lankku. Okei varmasti se vika oli mussa, mutta kai hevosratsastus on jotain maagista istumis pelia, koska en päässyt sisälle siihen ja kun aikaisemmin koitin ratsastusta sellainen toinen hevonen ravasi vaivattomasti ja oli niin hauskaa! Lopuksi se mies vielä näytti meille rodeo temppuja jotka oli niin hienoja. Esim. Me kaikki seistiin lähellä sen hevosta ja se teki köysisilmukan ja heilutti sitä kaikkien ympärillä ja laski sen silmukan meidän kaikkien ympärille maahan. En tiedä ymmärsittekö mutta silti, se oli hirveän vaikean näköist ja hienoa! Oli kahdeksan jo kello ja ajettiin kotiin kun huomattiin drive-in elokuva teatteri tien varrella. Rääkäisin pysähdytään, joten mentiin kattomaan mihin aikaan elokuva alkaa. Justiin puolentunnin sisällä oli alkamassa Avengers mitä kaikki oli jo koulussa käynyt katsomassa ja joka oli kuulemma hyvä. Mentiin tilaamaan ravintolasta ruokaa ja sitten mentiin sinne elokuviin. Puolenyön maissa lähdettiin siis vihdoin takaisin ajamaan kahden tunnin matkaa kotiin. Rakastan spontaania toimintaa ja tuo päivä oli täynnä sitä: hevosfarmit ja drive-in elokuvat! Ihana päivä, tunsin itseni rikkaaksi rouvaksi, joka työskentelisi vaikka pankki virkailijana arvostetussa pankissa, joka opastaa ihmisiä osakkeiden myynnissä ja joka olisi nyt päättänyt kuluttaa vähän suurta palkkashekkiään spontaaniuuden opetteluun, koska oli huomannut olevansa vanha ja kaavoihin kangistunut.

Michigan 2.-6.-6.-12

Olin viikko sitten Michiganissa mun host mummulla kylässä. Mun host mummu on cool koska se on kaksonen ja on ollut Suomi yliopistossa, jossa me käytiin kattomassa sibelius patsasta ja lukemassa esitteitä Suomalaisen kansanmusiikin leiristä joka on siellä joka vuosi (mutta vasta heinäkuun lopulla, joten en pääse sinne).
Käytiin parilla kanootti retkellä ja näin ensimmäistä kertaa vesikäärmeen!! En oo koskaan nähnyt vesikäärmeitä vaikka oon aina mielessäni nähnyt ne puremassa mua. Mietin koko ajan et ois niin kivaa nähdä vesikäärme kanootin turvasta joten olin hirveän iloinen kun näin sen uivan ohi. Se oli kyllä pieni beigen värinen ruikku, joten tunsin enemmänkin yhteenkuuluvuutta kuin pelkoa sen kanssa. Jos en oisin tiennyt ettäse on käärme olisin luullut sitä madoksi ja se olisi ollut paljon tylsempää. Näin myös hirveän ison kotkan ja saukkoja ihan läheltä. Oon nähnyt niin paljon enemmän eläimiä täällä kuin Suomessa, ehkä mulla ei ollut siellä aikaa eikä tapaa käydä luonnossa, aika surkeaa.
Käytiin kävelemässä metsässä mikä muodostuikin valokuvaus retkeksi, koska jos mulla on kamera esillä, otan paljon kuvia, jos ei, unohdan koko kameran. Mietin aloittaa kuva päivässä ohjelman mulle et muistaisin että mulla on kamera ja joka päivä kuitenkin jotain tapahtuu.
Käytiin polkuveneilemässäkin. Kun kastoin jalkani veteen, sitä vihloi kylmästä, joten kun host sisko sanoi et hei hypätäämpä veteen ekaks en aikonut koska en erikoisemmin nauti siitä kun vihloo kun on niin kylmä. Tottakai kuitenkin aina jos näkee jonkun uimassa, ei voi vastustaa, joten hyppäsin lopulta ja ei ollutkaan niin kylmää kuin jalka väitti mulle. Onneksi ostin juuri ajomatkalla veneilemään oikeen kunnon mummumekon, joka on muuten noissa metsä kuvissa, joten oli jotain mitä panna päälle.
Tapasin myös ensimmäisen kerran antropologin. Oli kiinnostavaa jutella sen kanssa, se oli mun host isän siskopuoli varmaan. Sillä oli hyviä tarinoita.
Keskustassa oli yksi tosi kiva helmi kauppa jossa oli niin monia helmiä ja koska mun host sisko on hyvä tekemään kaikea, ostettiin helmiä että voidaan tehdä niistä koruja ja vietettiin siellä jotain 3 tuntia valiten parhaita niistä sadoista helmistä.
Sen alueen ihmisten esi-isistä suurinosa on Suomesta joten se näkyi katukuvassa. Keskustassa kaikki kyltit oli myös Suomeksi ja yhdessä lahjatavaraliikkeessä myytiin Juhla mokkaa ja Fazeria ja Iittalaa ja kaikkea mikä on kuuluisaa suomesta. Oli hauskaa huomata miten paljon Suomi juttuja siellä oli. Myös hirveän monen sukunimet oli suomenkielisiä.
Oltiin kivi tai oikeestaan mineraali museossa, joka täytyy sanoa oli aika tylsä. En oo vain mineraali ihminen, vaikka sana mineraali onkin ihana. Otin kuvan ametistista kuitenkin koksa Nipsu löysi niitä yhdestä luolasta yhdessa Muumi jaksossa, joten ne on cooleja.
Kun tultiin kotiin sieltä, pysähdyttiin luontopolulle joka meni joen rannassa kävelemään. Siellä oli vesiputous joten nyt oli mun vuoro hypätä ensimmäisenä uimaan keskelle luontopolkua. Voi että oli ihanaa! Rakastan spontaania uimista! Siellä oli niin kaunista, melkein liian kaunista että tuntui että oli kauhuelokuvassa jossa seuraavaksi kauan nukkunut vesihirviö syöksyy pohjasta. Laitan kuvia siitä myöhemmin kun ne on toisella koneella, mutta se uintikerta oli kohokohta mun Michigan matkasta!