Olin tosrtaista sunnuntaihin Michiganissa laskettelemassa yhden rotaryperheen kanssa. Oli niin hauskaa ja olin onnekas kun ne kysyi mua, koska: laskin että käytiin kuusi kertaa ulkona syömässä, mentiin yhteen konserttiin, lasketeltiin kahtena päivänä ja sain valita matkamuistoksi jonkun hiihtokeskuksen vaatteen, (valitsin pitkähihaisen t-paidan) niin ja kaiken lystin kustansi tuo rotaryperhe! Oon kyllä tyytyväinen rotaryvaihtarijärjestelmään... Perheen tytöllä oli justiin mulle sopivat laskettelu vaatteet ja sukset ja monot, koska se saa uudet joka vuosi... Joten laskettelin suksilla eka kertaa neljään vuoteen ja oli hauskaa. Huomasin et lautaillessa muhkurainen rinne ja jyrkät kohdat vaikuttaa enemmän ja kokoajan pitää olla varuillaan, joten laskettelu palautti mun innon lasketteluun, koska huomasin myöskin et oon kuitenki lautailuihminen koska se on vain paljon hienompaa ;D (olipa ärsyttävästi sanottu, voitte tuhahtaa tuolle). Oli kiva tunne kun voi vain lasketella eri rinteitä miettimättä onko tää liian jyrkkä tai muhkurainen ja varomatta koko aikaa. Oli oikeen seikkailumieli, joten mietiskelin että jos joskus menis jonnekin isoille rinteille kannattais ehkä vuokrata sukset mieluummin kun sitten vois seikkailla enemmän erilaisissa rinteissä (jos ei ois siihen mennessä jo hirveän hyvä lautailija)
Käytiin kattomassa yhtä bändiä joka soitti Beetlesia. Kesto oli kolme tuntia! Ne ilmeisesti ei ollu osannu valita mitä jättää pois joten ne soitti kaikki ja vielä kaksi encorea! Miettikää, kaksi! Oikeestaan en oo niin hulluna bändeihin jotka soittaa isojen ja suosittujen bändien kappaleita, mutta konsertti on aina konsertti ja kun rotaryvanhemmat oli menossa sinne ja kysyi haluunko tulla myös sanoin että tottakai vaikka sen perheen tyttö sanoi et mun ei kyllä pitäsi mennä sinne kun siellä on vain vanhoja ihmisiä, hui. Mutta oisinko valinnut vuokraelokuvan vai konsertin...
Hahah oli niin hauska ku tuo alue, ylä Michigan, on oikeen suomalaista aluetta ja kaikki vitsailee siitä alueesta kun ihmiset on kuulemma hitaita ja vähän tyhmiä ja ei saa mitään tehtyä. Rotaryperheen isä päivitteli kuinka naisetkaan ei osaa hiuksia laittaa vain uskaltaa lähteä hiukset lättänästi päätämyöten ruokakauppaan. "Jotkun ihmiset ei vain halua kiinnittää huomiota miltä he näyttävät! (surullinen huokaus)". Konsertissa oli yksi ehkä jotain 25 vuotias nainen jolla oli oma tyyli, ehkä vähän sellanen skeittarityyli tyyppinen. Konsertin jälkeen rotarymies sanoi että se oli tyypillinen ylämichiganaluelainen (onkohan tuo yhdyssana, vähän tyhmempi suomalainen miettii nyt) ja päivitteli miten sen naisen poika joka kai näytti olevan adoptoitu oli voitu antaa tuollaiselle ihmiselle, ja kaikkein hauskin osa oli, että se nainen näytti vain tavalliselta suomalaiselta joka ei mee ihan samaan muottiin kaikkien pinkkihupareitten kanssa. Mutta takapenkillä näyttelin vain huolestunutta tästä alueen vaatetilanteesta ja nauroin alueen tyhmyydelle, koska mitä muuta voi sanoa jos tietää miten ne tykkää ruotia kaikkien ihmisten tyyliä, käytöstapoja ("jos minun lapseni käyttäytyisi noin, se kävisi jo terapeutilla viikottain, sillä täytyy olla paha autismi") ja kaikkea mitä saakaan irti ihmisestä?
On hauskaa vierailla eri perheissä ja huomata miten erilaisia perheitä sitä voikaan olla ja miten voi kuitenkin muuntautua eri tilanteisiin.
Oon kyllä hirveän kiitollinen että saan kokea niin paljon täällä. Kyllä jollain lailla vaihtarivuosi on erityinen, koska milloin muulloin ei tarvisi tehdä mitään, koulua tai töitä, ja sais käydä ulkona syömässä ja konserteissä ja maatiloilla ja missä ikinä pääsisikin. Ehkä jos ois upporikas ja ois hirveästi kontakteja. Mutta hei kyllä mää jotain teen, tein yhtenä päivänä esseen amerikan kirjallisuuteen ja sain kiitettävän! Ja en oo open lellikki ees, se vain oli mun deepin thinkingin tulos haha... No ei ees, luulen että Suomen koulu on vaikeampaa tai jotain siinä täytyy olla ku Amerikka on 25 listalla ja Suomi 1.
Voi tulin vähän surulliseksi kun kysyin siltä perheeltä onko mun aksentti niitten mielestä kuuluva ja ne sanoi että mulla on suuri ja ruma aksentti. No ei sentään, mutta suuri aksentti ne sanoi ja vieläpä että sanon väärää kielioppia. Mitenhän paksu kallo mulla on kun ei ees 8 vuoden opiskelun ja puolenvuoden puhumisen jälkeen oo hyvä? Alkaa jo huolestuttaa.. No ehkä kielitaito ei oo maailman viehättävin piirre mitä ihminen voi saavuttaa. Tai on se, mutta jotain mun pitää vielä keksiä lohduttaakseni itseäni. Voitte antaa vinkkejä ja lohdutuksia sähköiselle managerilleni, laura_petaja@hotmail.com!
Oisin laittanut kuvia mutta unohdin muistikortin koneeseeni kiinni ja kun keskellä risteystä yritin ottaa kuvaa kaupasta jonka nimi oli Lahti, huomasinkin ettei mulla oo sitä. No ei sese mitään, voitte kuvitella ränsistyneen autokaupan ja kyltin jossa lukee valkoisella pohjalla sininen "Lahti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti